perjantai 29. maaliskuuta 2013

Ihmettelen

Näinä erikoisina aikoina
minä ihmettelen yhä enemmän
ja yhä vähemmän tunnen olevani varma
olen tullut huonoksi sanomaan muille
tai tietämään kaiken paremmin
sillä itsekin kokeilen käsiesi ihoa
aina uudelleen ja uudelleen

näyttäisitkö vielä
että tästäkö se meni
kertoisitko ne viimeiset sanat
edes tämän yhden kerran
enkö todellakaan voi tehdä mitään
ihanko varmasti minä riitän näin
vaikken olisi yhtään tämän enempää

niin minä ihmettelen
mutta kai ihmettä sopiikin ihmetellä






sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Kantaako vesi yhä

En meinaa saada otetta
en huvista en hyödystä
en siitä jostain niiden välillä
en pitkiksi venyvistä päivistä
en loppuun levätyistä öistä
en tutusta en vieraan tunnusta

en melkein edes sinusta
vaikka olet tehnyt kotisi ihoni alle
sinne missä virtailee levoton veri

minä yritän saada otetta
vaikka olen juuri päästämässä irti
koitan samoilla sormilla
ommella yhteen ja repäistä rikki
tyhjä edessäni kiehtoo ja kammottaa

mutta enää en pysty tyyntymään näin
jalkani on jo noussut askelta varten
näkemättä loppua se aikoo ylittää laidan
sillä sen täytyy saada itse tietää
kantaako vesi yhä






perjantai 15. maaliskuuta 2013

Ilokin on ihan yhtä totta

Kyllä tämä ilokin on ihan yhtä totta
ihan yhtä vahvaa ja kestävää
yhtä lailla olemassa kuin alakulo
ja upottavat askeleet

ei ole sen halvempaa tai turhaa
astella jalat ilmassa pölyä puhallellen
kuin kyntää sukupolviensa ankaraa maata
painaa olkansa taakkojen alle
ja mennä levolle uutta kuormaa odottaen

vaan kevytkenkäisiksi
on meillä sellaisia kutsuttu
jotka tuulia tavoittelevat
jotka uskaltavat iltaisin unohtaa
ja aamulla kulkea vain päivän matkan

siksi luulin minäkin varhain
että harhoista parhain on ilo
että todempaa oli kaikki se muu
ja tottahan silloin valhetta uskoin





keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Jokainen päivä on iso riski

Ei kai ole sellaista ihmistä elänytkään
joka olisi nähnyt tiensä edeltä
olisi tiennyt että näin se vielä menee
että tuolla lailla minä sitten teen
ja noin ja noin minä toimin 

yhtä arvaamatonta se on kaikille ollut
vain harvoja ilmaan piirrettyjä aavistuksia
sillä jokainen päivä on iso riski
ensi kyynelistä siihen viimeiseen saakka
riskiä joka ikinen sekunti

riski tulla rikotuksi
riski joutua hylätyksi
riski eksyä tai pettyä
riski toimia väärin

mutta juuri siinä riskin rinnalla
viihtyy mahdollisuus

mahdollisuus tulla ehjäksi
mahdollisuus tulla rakastetuksi
tulla löydetyksi tai yllätetyksi
mahdollisuus toimia oikein

ja niin nuo kaksi tarjoavat sokealle kättään
näkevät kyllä mutteivät hiisku mitään
eivät lupaa eivätkä ole lupaamatta
sillä jokainen päivä on iso riski
ja sitäkin suurempi mahdollisuus








sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Onnellinen loppu

Tapaan katsella usein ennakolta elokuvia
sellaisia yksityisiä myöhäisillan ilmaisnäytöksiä
joita heijastetaan teräväpiirrolla silmäluomieni alla

dialogit ovat kovin todentuntuisia
juonenkaari toimii ja koukuttaakin
ja minä itse saan olla niissä aina tähti

mutta tarinalla on usein onneton loppu:
rakkaus loppuu
rahat loppuu
viimeiseksi loppuu ruoka
ja siihen se elokuva sitten tylysti loppuukin

ja niin minä melkein itken itseni tähden
sillä niin vaikuttunut olen
omasta kovasta kohtalostani
(hieman toki iloitsen laihtumisesta)

Mutta kuka outo tuollaisia kertomuksia oikein kirjoittaa
ja kuka hullu on antanut luvan näyttää niitä
minun näyttämölläni, minun ajallani

täst edes on varmaankin seulottava tarkemmin uutuudet
enkä kelpuuta jokaista tulokasta levitykseen
jätän myös keskikohdan tyystin katsomatta

sillä minun tarinallani on onnellinen loppu!
siinä rakkaus riittää
rahat riittää
ja ruokaakin on juuri sopivasti






lauantai 9. maaliskuuta 2013

Huoletonna

Mitä sitä silloin voi tehdä
kun on tehnyt jo sen minkä voi
kun oma maailma ei miettimällä muutu
eikä elämä ensinkään usko hoputtamista 

silloin voi tietysti aina kantaa huolta
kuljettaa sitä mukana kaikkialla
viedä ensin edes ja sitten takaisin
ylös ja kohta taas alas
ajatella raskaasti aamusta yöhön
ja hengittää puhallellen

tai sitten voi kokeilla päästää irti
hellittää otteensa sormi kerrallaan
ja seurata samalla vaikka leikkivää oravaa
se on alkanut riisuutua jo kesää varten
antanut ainoan takkinsa kierrätykseen
ja loikkii nyt huoletonna lumessa

taitaa tietää paremmin
että kyllä lämpöä vielä riittää
että riittää kun tekee sen minkä voi
sillä siitä kaikesta muusta 

on Luoja luvannut pitää huolta