Kuinka vihattava onkaan kuolema

Kuinka vihattava onkaan kuolema
sen ahneus ihmislihaa kohtaan
tuo julma tapa saapua varoittamatta
ja viedä väkisin, ihan liian aikaisin
tehdä hetkessä rakkaasta menneen
ja ikävästä arkipäivää

ja sen tapa säikytellä pitkin matkaa
luoda kaikkiin huomisiin varjo
sitoa sydämet lyömään harkiten
ja toppuutella ilakoimasta liikaa

ja niin ihminen kävelee päivänsä läpi
ja elämä jää jatkuvasti jalkoihin
päihittämättä koskaan kuolemaa

eikä elämä sitä ikinä voita

mutta rakkaus!
se voi kyllä rakentaa sillan
noiden kahden vihollisen väliin 

Luottamus lepäsi

Luottamus lepäsi minussa
uinui jossain syvällä pohjallani
oli laittanut sinne pienen pesänsä
niin kuin talvea paennut eläin

loikoili aloillaan eikä eleillään
ilmaissut hätää tai hämmennystä
kallisti vain päätään ja sanoi:
täällä on hyvä, näin on hyvä

ja minkä minä sitten sille
eihän tuo juuri järkeen käynyt
muttei oikein kovin vaivannutkaan 
ja niin minä annoin sen olla

levätköön sitten mokoma
luottamus

Orja

En ole vieläkään valmis luvattuun maahan
kieleni ei ole tottunut makeaan maitoon
eikä käteni oppineet taistelemaan
sillä orja olen ollut kapaloistani saakka
sidottuna ilman kahleitakin

ja sinä väität
kuljettavasi minua vapauteen
vaikka viet aina takaisin vuorille
johdatat samoille hankalille teille
missä olen jo heittänyt vuosia hukkaan
potkinut pöllyävää maata
ja vihannut ankaraa taivasta

pilvesi on vienyt valon ja tulesi polttaa
etkä päästä minua siltikään pois
rutistava otteesi tekee heikoksi
ja vaikka minä kuinka rimpuilen
sinä vain rakastat lujemmin vastaan

sillä vaivatta ei vangittu tee matkaa
ja orjan on kuoltava syntyäkseen toiseksi
voidakseen hengittää puhdasta ilmaa
ja valloittaakseen itselleen omansa
sen aikoja sitten luvatun kotinsa 
siellä vapaiden ihmisten maassa

Tällä tiellä

- Virpille

Ei tällä tiellä kehuilla kuljeta
ei sillä että joku huomaa sanoa hyvä hyvä!
vain harva on hurraamassa huipulla
ja moni kääntää katseensa silloin
kun kipu jo sammuttelee valoja silmistä

silti oman jalan on liikuttava ja sitten toisen
on lakattava liikaa ymmärtämästä
ja hyväksyttävä vielä enemmän
luovuttamatta on mentävä

sillä ihmeellinen voima ihmisessä asuu
oikeastaan selittämätön
mutta sille täytyy antaa tilaa
ja askeleen verran etumatkaa