Jäätäviä aamuja rakastan
lätäköitä haljenneita
Tuimia katseita kulmien alta
ja puheita vaimenneita
Lyhyitä päiviä rakastan
ja hitaita minuutteja
Hiljaista sadetta ikkunan takana
haikeutta, märkää maata
Kas marraskuun lapsi olen
ja syntynyt syksyn synkkyyteen
En ole musta en ole valkoinen
harmaaseen kotini teen
Pimeitä iltoja rakastan
metsien tummia puita
Levossa itseni, luontoni kanssa
olen valmiina liikkumatta
Ja kun lämpöiseen syliisi nukahdan
kuulen tuulen laulavan lohduttomasti
-Aa-aaa ah-dis-taa
sekin valittaa valoa vailla
Vaan en päästä kylmää sisälle asti
uinun uneeni lapsosen lailla
minä marraskuun harmailla mailla
marraskuun harmailla mailla
Kiitos Elina! Minä olen marraskuun lapsi, joten nautin runostasi. =)
VastaaPoistaIloista marraskuun jatkoa!