Ei polje pieniä alkuja koskaan suurin rakkaus
Ei pyydä hentoa vartta kasvua kiirehtämään
Sille heiveröinen verso riittää
tietää pinnan alta nousee vielä lisää
Se näkee toivoa siellä missä on toivotonta
missä hiljaisuus on niellyt kaksi avutonta
jotka koittavat toisensa sanoitta musertaa
suostumatta heikommaksi kumpikaan
Ei polje pieniä alkuja koskaan suurin rakkaus
Ei tallo jalkoihinsa kompastelevaa
Sille särjettyjen seura riittää
syytettyjä ei käy enää syyttämään
Se näkee hehkua siellä missä on hiipuneita
missä puhallellaan loppuun palaneita
Nostaa suojaiselle kämmenelle lepäämään
kylmän sydämenkin uuteen eloon herättää
Se kestää kun muut eivät kestä
se sietää myös sietämätöntä
Sitä estää ei voi sitä estää
sille pieni ei koskaan mitätöntä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti