Taivaanranta ei horju
se ei liiku mieleni mukaan
ei juuri hypi riemusta
muttei myöskään vajoa epätoivoon
se pysyy vakaana aloillaan
ja silloin kun joku ajaa ohitseni
kun turvallinen vanaveteni
vaihtuukin arvaamatta aallokoksi
ja kun elämäni vene keikkuu
holtittomasti laidalta toiselle
silloin etsin silmiini taivaanrannan
sen viivasuoran sormenjäljen
ja huomaan että toden totta!
sinun kätesi ei vieläkään vapise
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti