Kirjoituksia keskeneräisestä ja keskenkasvuisesta elämästä. Siitä, miten syntymän ja kuoleman välillä ei ehdi mitenkään tulla valmiiksi. Ja siitä, kuinka kaunista tekeilläkin oleva elämä voi olla.
lauantai 22. lokakuuta 2011
Jos toivoa voisin
Silitän päätäsi pientä
untasi katselen
niin salaa aika rientää
sinut paremmin peittelen
Sinut lainaksi hetkeksi sain,
kerran luovuttaa pitäisi kai
Päästää irti hyisiin tuuliin
kulkemaan omin askelin
Riittävän rosoisen tien
Jos toivoa voisin
Sen sinulle toisin
Riittävän rosoisen tien
Hieman haavoja, hiukan kipua
Ja paljon rakkautta parantavaa
En silittää tietäsi tahdo
en luvata liikoja
Niin harvoin se on helppo,
en voi kaikelta suojella
Sinut lainaksi hetkeksi sain
Kerran luovuttaa pitäisi kai
Päästän matkaan kesken erän
Löytämään tien eheän
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti