Toisinaan tunnen vahvasti
etten kuulu minnekään
etten muiden enkä edes oman
elämäni listoilta löydä nimeäni
että jokainen tuttu
on lopulta vieras
ja jokaisessa talossa
olen muukalainen
ja että minun kohtaloni
on seilata yksin
oman elämäni valtamerillä
astuakseni yksin
tutkimattomille mantereille
niinä hetkinä
en voi muuta kuin
tarrautua sinuun
niin että sinun jalastasi
tulee minun mastoni
ja sinun vaatteistasi purjeeni
ja vähän matkaa taas muistan
kuinka hyvä meidän kahden
on olla näin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti