Harmaa antaa luvan

Harmaa taivas antaa luvan lepoon
luvan istua lytyssä ja puhua vähän
tuijottaa tyhjää valkoista seinää
miettimättä juuri mitään
jättää turhat tekemättä
ja vain hengittää

sisään
ulos

harmaa antaa luvan
olla värittämättä elämää väkisin 

Juoksen perässäsi elämä

Juoksen perässäsi elämä
sinä laukkaat hurjana horisontissa
niin kuin villiintynyt eläin
aina olet ehtinyt edelle
minä olen vasta täällä
sinä jo seuraavalla viikolla   

vaikka kyllä minä
ihan tosissani yritän
ahdistaa vaan tämä arki
se estää meitä kohtaamasta 

mutta vielä minä tulen
ja nappaan sinut elämä
ja sitten me istumme iltaa
me nauramme yhdessä yömyöhään

minä ja elämä! 

mutta nyt 
nyt en ehdi istua
viikon päästä sitten
sitten kun on aikaa



   

Kun kiltti alkaa kasvaa

Kun kiltti alkaa kasvaa itsekseen
ja ensimmäistä kertaa ilmaa hengittää
kuin pieni lapsi elääkseen    
huutoansa pysäytä ei mikään:

ei, en lattialla makaa!
ei, en rauhaa enää muille takaa!
ei, en suostu taas miellyttämään
enkä muilta lupaa kysymään!

kun kiltti alkaa kasvaa itsekseen
hän ensimmäistä kertaa ääneen uskaltaa
paljastaa oman mielipiteen
muuttamatta siitä sanaakaan

ei, en sydäntäni salaa!
ei, en koskaan enää vanhaan palaa! 
ei, en suostu taas syyllistymään
enkä aina muille myöntymään!

kun kiltti alkaa kasvaa itsekseen
saa ensimmäistä kertaa täysin tuntea 
väistämättä ajaa muutkin muutokseen
hankalampi yli kulkea

ei, hän ei lattialla makaa!
ei, hän ei rauhaa enää muille takaa!
ei, hän ei suotu vain miellyttämään
mutta aito hymy leviää!

Kuninkaan tytär

Ei ollut häävi alku hänellä
kerjäläiseksi kasvoi
rakkauden nälkäänsä täyttäjää toivoi
katsetta kaunista kaipasi usein niin

Pienikin murunen hellyyttä riitti
hetken uskoa antoi
kunnes taas sisällään tyhjyys kalvoi
kipuna kouristi pettymys ihmisiin 

Ei voinut silloin aavistaa
että pian hän saisi ottaa vastaan
tuon kutsun kultaisin kirjaimin
kera kuninkaan sinetin

Ovellaan seisoi uljas lakeija
linnaan mukaansa pyysi
häpeillen neitonen itseään katseli
kunpa ei likaansa huomaisi toivoi niin

Kuninkaan vaunuissa vaiti istui
pian jo perille saapui
valtavaan linnaan tyttönen ohjattiin
kohta hänet puhtaisiin vaatteisiin puettiin

Ei voinut silloin ymmärtää
miksi hän sai kutsun kuninkaan pöytään
tuon kutsun kultaisin kirjaimin
kera kuninkaan sinetin

Sisällä salissa kaikki valmiina
aika kaivattu koitti  
kuningas itse jo seisten odotti
katseessa hellyyttä ikävöinyt lastaan niin

Kädestään tippui kultavaltikka
tytön kun kaappasi syliin
puhkesi isänsä oitis kyyneliin
koskaan ei päästäisi enää niin kadoksiin

Ja vihdoin tyttönen sai ymmärtää
miltä tuntuu kun saa arvonsa löytää
tuon kruunun kultaisen omistaa
kerran periä kuninkaan