Kovin paljon huolta

Niin kovin paljon huolta
mahtuu pienen ihmisen elämään
Kuin kantaisi harteillaan valtavaa vuorta
ihan vain varmuudeksi itselleen

Ei huoli sääli vanhaa tai nuorta
saa kaikkea tulevaa epäilemään
Niin vaikea on ymmärtää elämän juonta
joka toisinaan ihmistä säikyttelee

Nyt jättimäistä vuorta, turhaa huolta,
en tahdo enää itselläni pitää!

Mitä ikinä huomenna tuleekaan tuolta,
en suostu valmiiksi hätäilemään
Sillä jos en huomaa valoisaa puolta,
myös elämän seikkailut pois pakenee!

Haikeus kuuluu jouluun

Haikeus kuuluu jouluun

se leijailee huoneeseen huomaamatta

kuusen tuoksussa se tulee

kynttilän valossa, lasten lauluissa

se jossain syvällä sydämessä asuu

ja aina uudestaan jouluna esiin astuu

antaa aavistaa palan ikuisuutta

lämpöä, rauhaa, rakkautta

haikeus kutsuu koditonta kotiin

Varjojen laaksoon

Jos on ikänsä siirtänyt suruja syrjään
Luullut niin selviävänsä
Vuosia väsynyt kaipuunsa määrään
Kätkenyt kyyneleensä

Silloin vihdoin kun voimat hellittää
Pakko on irti päästää
Tutulta reitiltä joutuu eksymään
Kulkemaan pimeään

Tie vie varjojen laaksoon
Jossa ei loppua näy
Tie vie kenties kerran valoon
Mutta vielä se synkempään käy 

Jos on aina vain kulkenut tasaista tietä
Mutkia vältellen
Kuunnellut enemmän muiden mieltä
Omaa itseään epäillen

Silloin vihdoin kun päättää hellittää
Tulevaa ei voi tietää
Tutulta reitiltä joutuu eksymään
kulkemaan pimeään

Tie vie varjojen laaksoon
Jossa ei loppua näy
Tie vie vielä kerran valoon
Sillä hiljaa hän vierellä käy 

Hiljaa hän vierellä käy