Varjojen laaksoon

Jos on ikänsä siirtänyt suruja syrjään
Luullut niin selviävänsä
Vuosia väsynyt kaipuunsa määrään
Kätkenyt kyyneleensä

Silloin vihdoin kun voimat hellittää
Pakko on irti päästää
Tutulta reitiltä joutuu eksymään
Kulkemaan pimeään

Tie vie varjojen laaksoon
Jossa ei loppua näy
Tie vie kenties kerran valoon
Mutta vielä se synkempään käy 

Jos on aina vain kulkenut tasaista tietä
Mutkia vältellen
Kuunnellut enemmän muiden mieltä
Omaa itseään epäillen

Silloin vihdoin kun päättää hellittää
Tulevaa ei voi tietää
Tutulta reitiltä joutuu eksymään
kulkemaan pimeään

Tie vie varjojen laaksoon
Jossa ei loppua näy
Tie vie vielä kerran valoon
Sillä hiljaa hän vierellä käy 

Hiljaa hän vierellä käy