Mitä sydän on täynnä

Siitäkö se johtuu
että sanoissa on tavuja 
että niissä kohdin
olisi vielä pieni mahdollisuus seisahtaa
jättää ehkä osa kokonaan lausumatta
tai vaihtaa vaikka lennosta toiseen

sammakon villistä jalasta saisi otteen
voisi tehdä erikoisista sanoista tavallisia
tai mahtailevista mukiinmeneviä
eikä malja vain hallitsematta kuohuisi yli

siitäkö se johtuukin?

- vai onko kuitenkin niin
että kaikkien sanojen juuret
ovat suutakin syvemmällä
ettei niitä enää mitenkään
huulten porteilla pidätellä

että jo sydämessä
nuo viattomat kirjaimet päätyvät
nälkäisten tavujen saaliiksi
ja äänen nopeudella
ne lihovat lauseiksi
joiden painavaa vyöryä
ylös kurkusta eivät pysäytä 
edes hyvin teroitetut hampaat

sillä mitä sydän on täynnä
sitä kieltä suu puhuu

Tuhansista tahdoista

- Vähän hassu hääruno

Niistä tuhansista tahdoista
se ensimmäinen on kaikista vaivattomin:
mitä nyt muistaa pysytellä pystyssä
keskellä kirkkoa vapisevin jaloin
hengittää vuoroin ulos ja sisään
ja oikeassa kohdassa -
ei liian äkisti eikä liikaa viivytellen
osaa vastata kaksi värisevää tavua:
- tah-don

ja kyllä ne seuraavatkin tahdot
ovat vielä ihan lasten leikkiä
sellaista kevyttä kesäpuuhaa
- mitä sinä tahtoisit tehdä?
- no mitä sinä tahdot?
- sitä mitä sinäkin tahdot!

mutta entäs sitten
kun kaikki helpot tahdot
on kulutettu loppuun
kun ei melkein enää tahdokkaan
silittää toisen tukkaa
tai selittää sadatta kertaa samoja juttuja
vain kuullakseen ettei se tajunnut vieläkään

tai kun alkaa miettiä
mitä sitä oikeastaan edes itse elämältä tahtoo
ja kun huomaa että toinen tahtookin ihan muuta
tai kun kaksi vahvaa tahtoa
tahtovat vain nujertaa toistensa tahdon

silloin niistä tuhansista
haastavimmista tahdoista
riittää oljenkorreksi vielä pitkäksi aikaa 
kunhan nuo kuusi tavanomaista kirjainta
sovittaa suuhunsa edes jonkinlaisessa järjestyksessä
(t-a-h-n-d-o, ah don't, adht on, don tah)

tai sitten ihan vaan reilusti: 
- tahdon!

tahdon että sinä saat olla sinä
ja että minä saan olla minä
ja että me puoliksi
tahdomme edelleen yhtä ja samaa

- me tahdomme rakastaa! 













 
 

Yksin

Taitaa olla niin että
kaikesta ympäröivästä
metelistä huolimatta
ihminen on aikalailla yksin

yksin pienen itsensä kanssa
tässä suuressa maailmassa
koittaen omin avuin selvittää sellaisia
mistä viisaatkin vielä väittelevät 

yksin ajatustensa parissa -
noiden kiivaiden kysymysten
ja hiljaisten vastausten välimaastossa 
pakotettuna ilman ketään toista
valitsemaan menneen rippeistä aineksia
parempaa huomista varten

yksin vaikka kaksinkin
yksin vaikka ihan lähellä
 
vain ohut iho näyttää erottavan
ihmisen muista kaltaisistaan
mutta kuinka lukuisia
yksinäisiä tarinoita
se pitääkään tiukassa otteessaan!

Kun on aika mennä

Silloin kun on aika mennä
ei voi enää jäädä
eteiseen ihmettelemään
kenen kengillä
sitä astuisi uuteen

ei voi etsiä jotain
mitä ehkä pitäisi tai kuuluisi
tai sovittaa toisille sopivia
omiin jalkoihin

eihän sitä kumminkaan
muiden saappailla tehdä matkaa
ei muiden kokemuksilla
tai kompuroinneilla
sillä liian suuria tai pieniä
ne joka tapauksessa itselle ovat

siksi omat kengät on kelvattava
ne jotka on tallattu linttaan
ja muovattu mukavaksi mennä
jotka on arjessa kurattu
ja jotka kiillotetaan juhlaksi jälleen

niillä on mentävä
ja niillä minä nyt menen

Minun oma tahtoni

Sinä et ole sallinut minun antaa
omaa tahtoani pois
et vaikka kuinka olen tarjonnut

että ota nyt
päätä sinä minun puolestani
vedä vaikka narussa perässäsi

sillä helpompaa olisi minulle
sanoa että tapahtukoon sinun
tai että hänen
tai kenenkä vaan muun

paitsi minun oma tahtoni!

sillä riskejähän siihen liittyy
ja hirvittävä vastuu
enkä epäonnistuessa
voisi syyttää oikein ketään muuta

- ja niin minä seison
elämäni tienhaarassa
ja sinä olet täysin hiljaa -

et suostu määräämään 
minun elämäni suuntaa
etkä viemään vapauttani valita

mutta aivan kuin nyökkäisit sille
että kerrankin alan uskaltaa
tahtoa ihan itse