Siitäkö se johtuu
että sanoissa on tavuja
että niissä kohdin
olisi vielä pieni mahdollisuus seisahtaa
jättää ehkä osa kokonaan lausumatta
tai vaihtaa vaikka lennosta toiseen
sammakon villistä jalasta saisi otteen
voisi tehdä erikoisista sanoista tavallisia
tai mahtailevista mukiinmeneviä
eikä malja vain hallitsematta kuohuisi yli
siitäkö se johtuukin?
- vai onko kuitenkin niin
että kaikkien sanojen juuret
ovat suutakin syvemmällä
ettei niitä enää mitenkään
huulten porteilla pidätellä
että jo sydämessä
nuo viattomat kirjaimet päätyvät
nälkäisten tavujen saaliiksi
ja äänen nopeudella
ne lihovat lauseiksi
joiden painavaa vyöryä
ylös kurkusta eivät pysäytä
edes hyvin teroitetut hampaat
sillä mitä sydän on täynnä
sitä kieltä suu puhuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti