Entä jos en koskaan tulekaan tämän täydemmäksi
jos olenkin aina vähän vajaa
tuskin puolille kaadettu
lähempänä pohjaa kuin pintaa
huono ottamaan vastaan
ja kitsas antamaan pois
säästeltynäkin
lähes tyhjä
ja vaikka elämä mitä kattaisi eteen
kaikki kuluu hetkessä loppuun
erämaani nielaisee ne oitis
eikä sieluni saa koskaan kyllikseen
niin
sellaista minä vaan tässä mietin
että voisitko sinä ehkä
tällaisenkin astian
kaataa vielä joskus yli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti