lauantai 22. lokakuuta 2011

Mökötän edessäsi

Mökötän edessäsi.
Se on minun ylistykseni nyt.
Kihisen kiukkuani,
rähisen raivoani.
Kohotan käteni. 
Ja puin nyrkkiä.

Huudoksi kasvaa kipuni,
ikivanha vaiettu vihani.
En laula suloista laulua.
Rumasti rähisen.

Se on ainut ylistykseni nyt.

Rimpuile siinä vaan,
minä rakastan, sanot
ja puristat tiukasti rintaasi vasten. 
Se on aito ylistyksesti nyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti