Eloton

(Johannalle)

Sinä yönä, jolloin sinä olit hiipinyt hiljaa pois
olit jättänyt kolkon kuoresi lojumaan sängylle
vaihtanut kuluneet vaatteesi valkoisiin
ja kohdannut yksin kaikkein pelätyimmän 
Minä mietin, kuinka uusi Ikean lipastosi sopisi meille

Viime yönä vierailit luonani jälleen
Tulit onnittelemaan jostain mitättömästä
Häkellyin kuinka olitkaan nähnyt vuokseni vaivaa
ripustanut kortteja pyykkinaruille pitkin asuntoa
Olit siinä enemmän elossa kuin minä nykyään

Aamun valossa etäännyimme taas
Lipasto kosketti seinää ja minä sitä
sillä muuta otetta en enää sinusta saanut
Eloton esine viesti hiljaa välillämme
tietäen, näkymätöntä hengittäen 

Villi

Sinä liikut taas noilla
tuntemattomilla teilläsi
Niillä, joille iätön luontosi pakottaa
Suden katse silmissäsi lähdet
valloitat vaaroja, toisia maailmoja
Irroitat otteesi minusta

Ja minä lupaan kysymättä
yhtään ymmärtämättä
Pitää nuotion hehkuvana
ja sylini pehmeänä
kunnes sinä villi jälleen palaat

Laula pieni lintu

Laula mulle
laula pieni lintu
kepeä iltalaulu
Sillä kipeä sydän
sanoja vailla
Ei laillasi löydä
säveltä ainuttakaan

Kerro mulle
kerro pieni lintu
tarina korkealta
Sillä matala mieli
pilviä päällä         
Ei täällä voi nähdä
valosta vilaustakaan

Laula mulle
laula pieni lintu
huoleton iltalaulu
Jonka jokainen sävel
Luojaansa luottaa 
Ei suotta se huokaa
murhetta ainuttakaan