Joskus iltaisin minut valtaa vilu
kylmyys hohkaa sisälle seinistä
se tulvii väkisin ovista ja ikkunoista
ryömii peittoni alle lämpimään
ja silittää viileällä otteella
värisevän ihoni pintaa
enkä minä mitään sille mahda
en päihitä puheellani sen puhetta
en työnnä sitä vahvoinkaan ajatuksin pois
en pysty selättämään järjellä tunteideni ääntä
ja silloin aina joudun
vähä vähältä päästämään irti
tuosta turvaa hakevan ihmisen harhasta
että voisin mitenkään hallita tätä elämää
tätä kuohuvaa maailmaa ympärilläni
tai edes itseäni sen sisällä
että pitäisin kaikkea otteessani
että näissä heikoissa käsissäni
olisi koottavana nuo rikkonaiset palat
joita olen hartiavoimin koittanut hoitaa
ja lopulta minä päädyn
vain hengittämään
ensin painavasti ulos
ja sitten kevyemmin sisään
ja ymmärrän että se on oikeastaan
kaikki mitä sillä hetkellä voin
ja minä annan sinulle luvan
avata minun nyrkkiin puristetut
viluiset käteni sormi sormelta
ja ristiä ne hellästi omiisi
- kiinni sinun voimaasi
ja sinun lämpöösi jälleen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti