Luottamus lepäsi minussa
uinui jossain syvällä pohjallani
oli laittanut sinne pienen pesänsä
niin kuin talvea paennut eläin
loikoili aloillaan eikä eleillään
ilmaissut hätää tai hämmennystä
kallisti vain päätään ja sanoi:
täällä on hyvä, näin on hyvä
ja minkä minä sitten sille
eihän tuo juuri järkeen käynyt
muttei oikein kovin vaivannutkaan
ja niin minä annoin sen olla
levätköön sitten mokoma
luottamus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti