Sinä kävit luonani aamuyöstä
me tunsimme heti
vaikka en muista oletko ollut ennen
ja minä koitin ottaa kuvan siitä
kuinka sinä kuoleman selättänyt
paiskasit rennosti kättäni
ja katsoit ruskeilla silmillä läpi
ja sinä kysyit tuletko
tuletko sitten kun haen
tulen minä sitten vastasin
ja niin sinä jo menit
eikä siinä ollut ollenkaan lopun tuntua
ei sitä mitä en ole kestänyt katsoa
ei pelkoa lainkaan
valossa vasta aloin aavistella
että itse rakkaus
oli tullut hakemaan kuoleman loitommas
että elämällä olisi minussa enemmän tilaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti