Harvoin maailma on
yhtä hiljainen kuin tänään
harvoin minun maailmani
on yhtä hiljainen
sillä murheet siellä metelöivät
huolet hyppivät seinille
kiipeilevät kirjahyllyillä
ja roikkuvat lamppujen jaloissa
pitävät parkouria
minun elämäni olohuoneissa
sitten ne ottavat kiinni korvista
ja osoittavat likaisen lavuaarin
tarttuvat sievin sormin
lattialle kasattuun garderoobiini
ja käskevät hävetä
kun en vieläkään!
kun en tässä iässäkään!
kun en ollenkaan osaa pitää huolta
enkä löydä elämäni paloille paikkaa
aika harvoin maailmassani
on tällainen tauko
tällainen ihmisen mentävä aukko
mutta siinä minä nyt istun
ja ihmettelen hetken
tätä kummallista rauhaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti