Kuinka vaatiikaan voimaa
jos ihminen aikoo itsekseen tulla
jos tahtoo sellaiseksi mitä jo jossain on
silloin pitää sanoa kymmenesti ei
vaikka kielellä kuinka lepäisi kyllä
ja vielä senkin jälkeen
että odota minä mietin tätä yhä
on suoristettava väkivalloin
mitättömyyteen taipuneet olkapäät
kerättävä kokoon vähäinenkin tyyneys
on nostettava levoton katse kohti
ja eräänä päivänä silmät alkavat kestää sen
että joku näkee suoraa niiden lävitse
eikä siellä takana olekaan mitään hävettävää
Voi. Jotenkin tuntuu niin pieneltä väittää, että minäkin ajattelen juuri näin. Mutta taas kolahti, tämäkin. Identiteettikriisiä käyn läpi tykönäni. Ei vain muotoudu yhtä tyylikkäiksi sanoiksi. ;)
VastaaPoistaKiitos ja tsemppiä sinne kriiseilyihin! Sitä on liikkeellä... kasvukipua toivottavasti. ;)
VastaaPoista