Usein kummastelen muuttuvaa aikaa
sitä kuinka kaikki vanhenee hetkessä
ja miten monesti eilinen on jo huomenna rumaa
kuinka se mitä ihminen elämänsä odottaa
menettääkin saavutettuna merkityksensä
ja vasta perillä tajuaa rakastaneensa matkaa
mutta sitten on sellaisia pysyviä kuin vaikka meri
sen ikivanhaa rytmiään loiskivat aallot
ja tuo suolainen tuuli juuri minun poskillani
niiden ei tarvitse kyllä yhtään kaunistella
kiirehtiä vuosien juoksussa tai seurata ketään
olivat minua ennen ja jatkavat taatusti jälkeeni
sinäkin olet minulle jotain samaa
yhtä lailla hyvä, yhtä lailla pysyvä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti