Taidan pelätä ihan kuollakseni elämää
sillä varmasti jos uskaltaisin nyt elää
kuolisin aivan kohta
kuolisin liian nuorena kesken kaiken
ja nämä olisivat viimeiset rivini
vain tämän verran olisin ennättänyt
ja jotten kuolisi itselleni yllättäin
teen sitä pikkuisen joka päivä
olen varmuudeksi alati varuillani
ajan viimeisiä risteyksiäni
elän sekunteja sitä ennen ja sen jälkeen
kuuntelen seisahtuneita puheluita
vuodatan jo vähän kyyneliäkin
tai ainakin mieleni pukeutuu mustaan
astelee hitaasti kohtii kylmää kirkonmäkeä
Ja kun minä näin pelkään kuollakseni elämää
elämä ei pääse ikinä minua liikaa lyömään
eikä kyllä sen puoleen hyvällä yllättämäänkään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti