Jos minä riisuisin ensin
nämä ikivanhat pelkoni pois
ja sinä sitten sallisit
kovuutesi kolahtaa lattialle
ja ne lojuisivat siinä jaloissa
meille tarpeettomina
ja jos silloin alastomat katseemme kohtaisivat
arasti niin kuin ensimmäistä kertaa
kätemme silittäisivät sitä haavoitettua ihoa
jonka pinta on yhä omista iskuistamme hellä
ja jos sinä vain olisit siinä
ja minä tässä yhtä lailla näkyvissä
eikä mikään enää saisi peitellä meitä
yhdessä kokoaisimme rikotun jälleen
silloin jokainen itketty päivä
muuttuisi merkkipäiväksemme
jokainen viiri meidän viiriksemme
ja kyynelille me kohottaisimme maljan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti