Lepo

Lepo taitaa alkaa siinä kohtaa
missä viimeisinkin ajatuksista lakkaa

kun tyhjä katse seuraa hopeisia laineita
niitä jotka kadottavat jatkuvasti reittinsä
mutta päätyvät silti aina jotenkin rantaan

kun outo olo loiskahtaa aallon selällä kiville
ja livahtaa niin äkkiä pohjia myöten pois
ettei siihen karkulaiseen ehdi mitenkään tarttua

ja kun itse ei liiku ollenkaan
on ollut aamusta asti hyödytön
tunnit tyhjänpäiväisiä tekoja täynnä
ja unohtaa koskaan olleenkaan tärkeä
saati sitten sellaiseksi enää ikinä tulevan

ja kun silloin huomaa hengittävänsä
meren kanssa yhtä aikaa 
sisällä läikähtää jotain

se taitaa olla lepo

Annoin menneen mennä

Välillä ikävöin niin paljon
sitä mitä meillä oli joskus ennen
etten millään jalalla astuisi tänne
tähän tuntemattomaan huomiseen

mieleni viipyilisi menneessä
se jäisi pyyhkimään pölyjä
noilta seisahtuneilta kahvipöydiltä
kuuntelisi ontuvaa puhetta
ojennellen tueksi kauniimpia sanoja
tarjoilisi parempia oivalluksia matkasta

siellä se olisi kuin kotonaan
saisi hetken puristaa eilisen onnea
kunnes ihan liian pian lukisi
tarinan ummehtuneen lopun

Pitkän illan minä taas ikävöin
sitä mitä meillä oli joskus ennen
ja hengitin aivan varoen
ettei aavistus rinnassa kävisi kivuksi

sitten siirsin jalkaa
yhden askeleen verran vain
mutta kuitenkin niin että
annoin menneen mennä

Minun oikea aikani

Minun oikea aikani olisi nyt
sinulle se on kohta tai pian
sanot usein että odota vähän

mutta miksei muka nyt?
kohta en kestä ja
pian saisi olla
jo vähän äkkiä

sanot ettei minun kuulu tietää
näitä aikoja ja hetkiä
 
että sinun kuuluu

Tulen minä sitten

Sinä kävit luonani aamuyöstä
me tunsimme heti
vaikka en muista oletko ollut ennen

ja minä koitin ottaa kuvan siitä
kuinka sinä kuoleman selättänyt
paiskasit rennosti kättäni
ja katsoit ruskeilla silmillä läpi

ja sinä kysyit tuletko
tuletko sitten kun haen
tulen minä sitten vastasin
ja niin sinä jo menit

eikä siinä ollut ollenkaan lopun tuntua
ei sitä mitä en ole kestänyt katsoa
ei pelkoa lainkaan

valossa vasta aloin aavistella
että itse rakkaus
oli tullut hakemaan kuoleman loitommas
että elämällä olisi minussa enemmän tilaa 

Kuinka vihreää voikaan rakastaa

Kuinka vihreää voikaan rakastaa
tuota vastamaalattua maisemaa
niin nuorta ja viatonta vielä 
naarmuton pintakin aivan virheitä vailla

ja nuo itseriittoisen villit varret
jotka esittelevät siinä sulojaan kuin
kätensä suudelmalle ojentanut neito
sallivat tuulen viedä illan viimeiseen valssiin

eivät taida tietää päivän poltteesta mitään
eivät sateesta joka pakottaa lakoamaan alleen
eivät siitä pimeydestä kun valo äkkiä lakkaa
ja kylmyys vie lopulta niiltäkin hengen

mutta leveilkööt nyt siinä sadoilla sävyillään
ilakoitkoon ilonsa kunhan suovat ihmetykseni
ja sallivat hieman silmäillä ihanuuttaan sillä
tuskin nuo huomisesta huolisivat vaikka tietäisivät

Rakkauden työ

Jossain kohtaa rakkauden työn
on muututtava itsekkääksi:

on lakattava kumartelemasta
painavimman tahdon alle
on ponnisteltava lytystä ylös

nähtävä itsensä eteen vaivaa
vastattava omiin kysymyksiin
ja uskottava noiden sanojen voimaan

on hylättävä hetkeksi kaikki meidän
ja katseltava minun maailmaa
on tultava näkyväksi ilman toista

sillä jos vuosia piileskelee
rakkauden varjoissa
löytyy sieltä jostain lopulta enää

harmaantunut ja kalpeaihoinen
- katkeruus itse 

Et taida juuri hyötyä minusta

Et taida juuri hyötyä minusta
tuskin mitään olen saanut aikaan
kuluttanut kyllä olen ihan surutta
tuhlannut näitä ilmaiseksi saatuja vuosia

ja tyytymätönkin olen ollut
kiittämättä pyytänyt aina lisää
ja mieluummin olisin ottanut heti
sillä lyhytnäköinen olen luonnoltani
ja aivan liiaksi itseni lumoissa

mutta jos en silti kovasti haitaksi olisi
etten kyllästymiseen asti vaivaisi 
taakaksi en missään nimessä tahdo tulla
ja tajuan heti poistua tärkeimpien tieltä

että ehkä minä nyt sitten tästä menen

- iloksi?
kenestä sinä mahdatkaan puhua

Vieras ja tuntematon

Helpompi olisi ihmisen matkata taaksepäin
astella vihellellen toisia tulijoita vastaan
hymyillä tietäen mitä tuleman pitää
ja korjailla vähin äänin omat kolhunsa

voisi vaihtaa lennosta virheet viisauksiin
ja napata talteen ilmoille livahtaneet lauseet
ennen kuin ne ehtivät törmätä kaikuna takaisin

mikään ei löisi silloin ällikällä
eikä tarvitsisi jatkuvasti arvuutella
mitä esiripun takana huomenna on

paljon vaikeampaa on liikkua aina eteenpäin
peruuttamatta aamusta hämärään saakka
oli sitten luonnoltaan utelias tai säikky
harjoittelematta on astuttava näyttämölle

sillä muuta suuntaa ei elämällä ole
kuin vieras ja tuntematon