Ota käsiisi tämä tavallinen tarina
ota nämä jonoissa juoksevat päivät
ota nuo kaikki taakseni kadonneet
ja kauas edelleni ehtineet
ota tämäkin yksi päivä
ota se kun aurinko valaisi keittiön
ja kun ilmassa viipyili pöly
ota pöydältä kimppu tulppaaneja
ja sen alta monta muurahaista
ota tahraiset ikkunat ja rahisevat kadut
pyörille kiivenneet pikkupojat
ota se kun taivas oli pitkään vaiti
enkä syyttänyt siltikään itseäni mistään
ota koko tämä minun elämäni
ja kirjoita se kauniiksi
niin kauniiksi että minäkin näen
etten tahdo vaihtaa sitä
liian tylsänä ja tavallisena pois
ja minä lupaan
lukea tämänkin arkisen sivun
ja ne seuraavatkin
aivan viimeiseen sanaasi saakka
Kiitos tästä. Sai itkemään.
VastaaPoistaKiva, jos kosketti ja itkettikin. Itku on hyvä. :)
VastaaPoista