Vielä kerran kauniina päivänä
kuullessani kohteliaisuuden
minä kuiskaan kiitos
ja sillä siunaaman sekunnilla
sana sukeltaa sisälleni
kutittelee kantapäissäni
hymyilyttäen herkästi
ei jää hampaiden taakse hiertämään
kiertämään mieltäni lannistaen
Tietäisitpä totuuden
En minä ole mitään
Enkä osaa oikein tätäkään
Vaan ihan jo pian
jonain kauniina päivänä
minä kuiskaan kiitos
ja samalla nielaisen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti