Pysyvä

Usein kummastelen muuttuvaa aikaa
sitä kuinka kaikki vanhenee hetkessä
ja miten monesti eilinen on jo huomenna rumaa

kuinka se mitä ihminen elämänsä odottaa
menettääkin saavutettuna merkityksensä
ja vasta perillä tajuaa rakastaneensa matkaa

mutta sitten on sellaisia pysyviä kuin vaikka meri
sen ikivanhaa rytmiään loiskivat aallot
ja tuo suolainen tuuli juuri minun poskillani

niiden ei tarvitse kyllä yhtään kaunistella
kiirehtiä vuosien juoksussa tai seurata ketään
olivat minua ennen ja jatkavat taatusti jälkeeni

sinäkin olet minulle jotain samaa
yhtä lailla hyvä, yhtä lailla pysyvä

Tervehdin uusia unelmia

Tervehdin uusia unelmia
vuorenkorkuisia
ulapanlevyisiä
avaria ja syviä
niitä näkyviä ja
piileskeleviäkin
 
tulemme tutuiksi
mehän aivan syleilemme jo
eikä minua pelota yhtään että tipun 
kun taivas meren yllä loppuu

Siksi.

Alan jo vähitellen uskoa
että on vain hyvä
etten useinkaan tiedä miksi
on hyvä etten aina ymmärrä
ja sekin on hyvä että harvoin osaan

sillä jos tietäisin
en ollenkaan ihmettelisi
jos ymmärtäisin enemmän
en ikävöisi viisauttasi
ja jos kaiken osaisin
en olisi koskaan avuton
niin kuin nyt edessäsi

alan siis suostua siihen etten tiedä
ja taidan jo vähän pitääkin siitä
riittää että joku tietää
että sinä tiedät!

ja kun seuraavan kerran taas kysyn miksi
vastaa vaikka että: siksi.
niinhän minäkin sanon lapselle
jonka ei vielä tarvitsekaan tietää

Mieleni pukeutuu mustaan

Taidan pelätä ihan kuollakseni elämää
sillä varmasti jos uskaltaisin nyt elää
kuolisin aivan kohta

kuolisin liian nuorena kesken kaiken
ja nämä olisivat viimeiset rivini
vain tämän verran olisin ennättänyt

ja jotten kuolisi itselleni yllättäin 
teen sitä pikkuisen joka päivä
olen varmuudeksi alati varuillani

ajan viimeisiä risteyksiäni
elän sekunteja sitä ennen ja sen jälkeen
kuuntelen seisahtuneita puheluita

vuodatan jo vähän kyyneliäkin  
tai ainakin mieleni pukeutuu mustaan
astelee hitaasti kohtii kylmää kirkonmäkeä

Ja kun minä näin pelkään kuollakseni elämää
elämä ei pääse ikinä minua liikaa lyömään
eikä kyllä sen puoleen hyvällä yllättämäänkään

Alastomat

Jos minä riisuisin ensin
nämä ikivanhat pelkoni pois
ja sinä sitten sallisit
kovuutesi kolahtaa lattialle
ja ne lojuisivat siinä jaloissa  
meille tarpeettomina

ja jos silloin alastomat katseemme kohtaisivat
arasti niin kuin ensimmäistä kertaa
kätemme silittäisivät sitä haavoitettua ihoa
jonka pinta on yhä omista iskuistamme hellä

ja jos sinä vain olisit siinä
ja minä tässä yhtä lailla näkyvissä
eikä mikään enää saisi peitellä meitä
yhdessä kokoaisimme rikotun jälleen

silloin jokainen itketty päivä
muuttuisi merkkipäiväksemme
jokainen viiri meidän viiriksemme
ja kyynelille me kohottaisimme maljan









 

Unesta

Miten merkillistä onkaan uni
niin yksinkertaista ilmaista iloa
kutsuu hellän hyväksyvästi  
ja peittelee pehmeydellään
ei kerro yhden yhtä vaatimusta
edes pientä vihjettä siitä että
- tämä olisi pitänyt kyllä ansaita

hengittäminen riittää onnistumisen merkiksi
ja kaikki oleellinen on tehty tekemättä mitään
ei siinä pysty olemaan enempää tai vähempää
paremmin tai huonommin
kunhan vain on
koko ihmisyytensä painolla
ottaen levon vastaan

unen täytyy olla niin uskon
sukua armolle

Tämä suunnaton ikävä

Sinä aina toisinaan
kätkeydyt kokonaan minulta
katoat noin vain näkyvistä
jonnekin omille teillesi
aivan kuin kiusallasi liukenisit

ja sitten tulee tämä
suunnaton ikävä
ja ajaa etsimään sinua
etsimään lisää valoa
näille varjoisille reiteille

Mutta entä jos se oletkin ollut koko ajan sinä!

joka olet kätkenyt minut kätesi alle
piilottanut kämmenesi suojaan
ja siellä minä törmäilen hämärissä
sinun suurten sormiesi seinämiin

Jos aikoo itsekseen tulla

Kuinka vaatiikaan voimaa
jos ihminen aikoo itsekseen tulla
jos tahtoo sellaiseksi mitä jo jossain on 

silloin pitää sanoa kymmenesti ei
vaikka kielellä kuinka lepäisi kyllä
ja vielä senkin jälkeen
että odota minä mietin tätä yhä
on suoristettava väkivalloin
mitättömyyteen taipuneet olkapäät
kerättävä kokoon vähäinenkin tyyneys
on nostettava levoton katse kohti

ja eräänä päivänä silmät alkavat kestää sen
että joku näkee suoraa niiden lävitse
eikä siellä takana olekaan mitään hävettävää