Pelko elää pimeydessä
liikkuu hiljaa hämärissä
harmaan usvan lailla
levittelee utuisia verhojaan
ihmisten kirkkaiden silmien eteen
ja ääneti niin kuin saalistava eläin
hiipii ympäriinsä etsien
kenen kyljestä löytäisi kodin
kenen vierelle voisi jäädä
voisi tarjota kättään
ja puhua pyörryksiin
sanoa tietävänsä kaiken
vaikkei tiedä mistään mitään
hengittää sisälle raskasta ilmaa
puhaltaa päälle mustia murheita
ja jättää sitten yksin synkkään yöhön
vaan pelko ei puhukaan totta
se on huijari luonteeltaan
se valheella valhetta peittää
ja totuuden kaukaa kiertää
välttelee valoa viimeiseen asti
ja paljastumistaan siirtää
sillä itse se kaikkein eniten
omaa loppuansa pelkää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti