Ihmisyyttä

Taas näitä hupenevia päiviä
näitä jotka lipuvat ohi huomaamatta
kuluvat käyttämättäkin loppuun
ja elämän sivu kääntyy
melkein lukematta

näitä nimettömiä päiviä
jotka ovat vain tilaa askelmien välillä
sitä joka liittää menneet tuleviin
punoo eilisen langat tiukasti huomisiin

mitään muuta syytä näillä tuskin on
-
mutta olen minä silti:

ripustanut pyykkiä narulle
maistanut sormellani taikinaa
kastellut väsähtäneitä kukkia
kirjoittanut jotain joutavaa
ja hipaissut ohimennen toisen poskea

olen pujotellut omat säikeeni siihen kuvaan
jota sukupolvet ennen minua aloittivat 
kuluttanut tunteja ajattomien äärellä
ja hengittänyt vahvasti

olen siis ollut 

itseni kokoinen osa ihmisyyttä