(ps 16)
Minun arpani on sinun käsissäsi
noiden mutkikkaiden viivojen vierillä
kääntyilee kohtaloni
onneni
vaivani
päivieni mitta
ja perintöosanikin
ja kun sinä viimein lyöt kämmenesi yhteen
kun alat puhallella toivoasi minuun
ja kun ravistelet niin että heikottaa
silloin minä keinutellen lepään
ihan huoletta hengittelen
sillä en paremmasta tiedä
kuin että arpani on sinun käsissäsi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti