lauantai 10. elokuuta 2013

Outoja oloja

Liikaa tuntuu tulevan eteen sellaisia
selittämättömän outoja oloja
sellaisia jotka eivät tahdo taipua
parhaimpienkaan sanojen alle
sisällä kuuluu epäselvää puhetta
joka ei käytä mitään tunnettua kieltä
ei yritäkään yhdistellä kirjaimista tavuja
tai löytää oikeaa paikkaa . pisteelle

jokin vain kumoaa ihmisen eteen
kasan syvältä vuoltuja tuntemuksia
veistelee ehkä vuosienkin takaa
niitä kaikkein turhimpia juuria
jotka joutavatkin irrota pois
ja tuo tekee lopulta niin ontoksi
ettei kuori tunnu kestävän
edes viereisen hipaisua

sitten on pääteltävä
ovatko nuo kasatut lastut ehkä joutavaa jätettä
vai kenties juuri sitä kallisarvoisinta
millä vielä sytytellään liekki
noihin elämän sammuttelemiin silmiin






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti