Kyllä rakas!

Sinä vuonna talvi pyyhki meidän yli.
Se vain repi ja riuhtoi tykkänään.
Kutsumatta sisään tuli
eikä säälinyt meitä kumpaakaan yhtään.

Keväällä aivan liian paljon satoi
ja minä vain itkin yhtenään.
Ootin kesää ja öisin valvoin
jospa kuiskaisit hiljaa ratkaisun tähän.

Sinä vuonna eivät helteet hellineetkään,
mutta sade sai kaiken kukkimaan.
Kysymättä alkoi itää,                
uusi hentoinen toive halusi kasvaa.                   

Syksyllä tahdoin antaa sille tilaa.
Ja sinulle vähän enemmän.
Odottamatta tulitkin vastaan,
kun kuiskasit hiljaa ratkaisun tähän:

Kyllä rakas,
kyllä me tästäkin selvitään.
Ei meitä voi mikään erottaa,
kun toisiamme tuetaan.

Kyllä rakas,
kyllä me yhdessä pysytään.
Se toisillemme luvataan,
luvataan vain rakastaa.