Niin kuin runko

Niin kuin runko
jota viima viluttaa
joka yksin talvessa lepää
Antaa tuulen vartta taivuttaa.
Antaa tulla sellaisenaan.

Niin se jaksaa
vaikka sade ravistaa
vaikka kylmyyden keskellä elää
Luopuu oikeudesta oikeaan
Ottaa vastaan sellaisenaan

Se hiljaa odottaa
että kerran vielä saisi
herätä henkiin uudestaan.
Ehkä kerran vielä saisi
herätä henkiin uudestaan.

Niin se runko
salaa sisällään
Kauniiksi kasvaa tietämättään
Antaa luvan vartta taivuttaa.
Antaa tulla sellaisenaan. 

Ja se jaksaa
vaikka vielä paleltaa
se juurensa syvälle työntää
Luopuu oikeudesta oikeaan
Ottaa vastaan sellaisenaan.