Elämän menoa

Jospa sallisinkin elämäni vain olla
seurailisin sivusta sen kompurointia
ei niin että hällä väliä
mutta sopivasti hellittäen
ohjaavat käteni lepäisivät sylissä
otsani saisi siletä jälleen
ja elämä menisi omia menojaan
enkä minä sille edes sormeani nostaisi

kävisiköhän lopulta niinkään hullusti
kulkisikohan tuo sittenkään hukkaan
vai löytäisikö ehkä
vieläkin paremman reitin kotiin