-rubiinihääparille-
Vieläkö rakastat minua, vieläkö niin kuin silloin
kun yhteistä tietä me lähdimme kulkemaan
haaveillen hulluja illoin
Vieläkö rakastat minua, vieläkö niin kuin silloin
kun reittimme helppo ei ollutkaan
vaan johtikin kyyneliin
Enkä minäkään ole kuin puoliksi sama
tällä matkalla muuttunut olen
ovat syksyiset sateet ja talvien pakkaset
pintani karhentaneet
Etkä sinäkään ole kuin puoliksi sama
tällä matkalla muuttunut olet
ovat valoisat keväät ja kesien helteet
meidät yhdeksi kasvattaneet
Vieläkö rakastat minua, vieläkö niin kuin silloin
katselet kanssani kirkkaita aamuja
nukahdat viereeni illoin
Vieläkö rakastat minua, vieläkö niin kuin silloin
huomaatko elämän ihmeitä ihailla
tarttua haasteisiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti