maanantai 29. huhtikuuta 2013

Ulkona satoi taas vettä

Ulkona satoi taas vettä
ei ollut taivas oppinut vieläkään
salaamaan surujaan  
pudotteli likaisiin lätäköihin
ilmoihin haihtuneita haaveita
tappioille kumottuja maljoja
ja erkaantuneiden ikävää

ja ne kaiken nähneet
helmeilivät nyt meidän tiellä
eivät hävenneet mitään
eivätkä sen enempää selitelleet

heijastivat vain kilvan valoa

ja niin siinä mietin
että ehkä minunkin itkuni
ovat vielä tovin kiertolaisena
mutta jossain maailman ajassa
nekin saavat luvan sataa 
ja tulla osaksi kauneutta

sillä eihän yksikään pisara
ole milloinkaan joutunut täältä hukkaan












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti