Luojan lahja

Tämän kirjoitin naapurin suloisen Linnean nimijuhliin.    

Laski Luoja luoduilleen lahjaksi lapsen
Pakkasi pakettiin pehmoiset posket
Hellästi hipaisi hieman hiuksia
Silitti somia sormia
Varoen vilkaisi vielä varpaita  

Salaisuuden suurimman säilytti syvällä sydämessään.
Kätki käsiinsä kaikkein kalleimpansa.
Piirsi pintaansa pienoisen polut.

Luotti Luoja lujasti luotuihinsa
Vaativan vastuun viskasi varomatta
Unelmansa uskoi uhkarohkeasti
Keskinkertaisiin, keskeneräisiin käsiin-
Vaan ei velkonut vanhoista virheistä!

Salaisuuden suurimman säilytti syvällä sydämessään
Kätki käsiinsä kaikkein kalleimpansa
Piirsi pintaansa pienoisen polut

Laski Luoja luoduilleen lahjaksi Linnean
Ihaili itsekin ikuista ihmettä
Antoi aivan ajallaan aarteensa
Keskelle kovin kiireistä kevättä
Tiesi tarkasti tulevat tiet, toiveet ja talot

Salaisuudet suurimmat säilytti syvällä sydämessään
Kätki käsiinsä kaikkein kalleimpansa
Piirsi pintaansa pienoisen perheen polut.