Vain tämän päivän

Sinä annoit minulle tämän päivän
vain tämän yhden ainoan päivän

et antanut enää eilistä
etkä luvannut vielä huomista
mutta tämän sinä annoit
tämän teit valmiiksi minua varten

ja sinä lupasit
että kaiken sen mitä en jaksa
kaiken mitä en ymmärrä
kaiken mikä painaa liikaa
voin heittää sinun harteillesi
sinun kannettavaksesi
ja saada tilalle rauhan
sinun oman rauhasi

-
mutta tässä minä yhä mietin eilistä
sitä mitä tekisin nyt toisin
ja huomista jota jatkuvasti epäilen

vaikkei kumpaakaan niistä edes oikeasti ole!

suurta satua ovat kaikki kuvitelmani
eksyneiden ajatusteni harhailua
ja aavistuksia jotka eivät totuutta etsi

sillä oikeasti-
on vain tämä päivä
ja sinä tässä minun vierelläni

Itseni suurin murhe

On päiviä jolloin en meinaa kestää
elämän arvaamattomuutta
sen tapaa horjahdella
äkisti puolelta toiselle
kallistella niin hurjasti
etten melkein pysy kyydissä

ensin houkutella kanssaan
hauskalle matkalle
pitää yllä kevyttä lystiä
luvata riemua ja värejä
ja muuttua sitten holtittomaksi
ihan ilman suuntaa kulkevaksi

ja minä valvon yöllä
ja mietin että ollapa vanhus
kaiken jo nähnyt
elämältä osansa saanut
omat kolhunsa kolhinut
ja hyvästelemään valmis vanhus

mutta silloin taas 
en meinaa kestää itseäni
sitä kuinka hauraaksi tulen
kun en saakaan hallita
kuinka pian rohkeuteni katoaa
kun minulta viedään elämän ohjat

ja niin minä lopulta huomaan
olevani oikeastaan itse
itseni suurin murhe

Etsi valoa

Etsi valoa
älä koskaan pimeyttä

suuntaa silmäsi sinne
missä palaa tuli
missä lepattaa liekki
missä hehkuva lyhty
näyttää reittiä hämärällä tiellä

älä pimeyden teoista piittaa
älä niitä jää huokailemaan

käännä katseesi sinne
missä arasta on tullut rohkea
missä kovasta sydämeltään lempeä
missä toivo ohjaa tulevaisuutta
ja hyvä on jo päihittänyt pahan

etsi kaikin voimin valoa
etsi jokaisen askeleen alta
seuraa sen matkaa hymyillen
ja luottamusta hyräillen

sillä valo loistaa pimeydessä
eikä pimeys saa sitä koskaan kiinni
 
ei saa pimeys millään valoa kiinni!

Lahjalista:

Ihan aluksi
- miksi?
- minkä ihmeen takia?
- mitä varten?
- mikä muu muka?
- miten ikinä enää?
- milloin?

ja vielä
- mitä nyt?
- entä sitten?
- eikö koskaan?

siinä kaikki-
ja yksikin näistä riittää
sillä kaikkea muuta minulla kyllä jo on

Hyvää huolta

Olet nähnyt minua varten niin paljon vaivaa
herättänyt linnut laulamaan aamun viileyteen
olet pisaroinut ilman helpoksi hengittää
levittänyt tielleni uuden keltaisen maton

olet puhaltanut poskilleni lempeää tuulta
tuonut tuliaisiksi metsien tuoksut
värittänyt tuhansia laskevia aurinkoja
minun yksinäisten silmieni eteen

olet piirtänyt jälkesi sinne
minne ikinä keksinkään katseeni kääntää
ja jokainen maailman löytämätönkin nurkka
kuiskii lakkaamatta sinun sydämesi sanoja

rakastan rakastan rakastan

- mutta niin minä vain kuljen ohi
ja katse maata viistellen kyselen
pidätkö sinä varmasti hyvää huolta minusta?

Huoletonna

Mitä sitä silloin voi tehdä
kun on tehnyt jo sen minkä voi
kun oma maailma ei miettimällä muutu
eikä elämä ensinkään usko hoputtamista 

silloin voi tietysti aina kantaa huolta
kuljettaa sitä mukana kaikkialla
viedä ensin edes ja sitten takaisin
ylös ja kohta taas alas
ajatella raskaasti aamusta yöhön
ja hengittää puhallellen

tai sitten voi kokeilla päästää irti
hellittää otteensa sormi kerrallaan
ja seurata samalla vaikka leikkivää oravaa
se on alkanut riisuutua jo kesää varten
antanut ainoan takkinsa kierrätykseen
ja loikkii nyt huoletonna lumessa

taitaa tietää paremmin
että kyllä lämpöä vielä riittää
että riittää kun tekee sen minkä voi
sillä siitä kaikesta muusta 
on Luoja luvannut pitää huolta

Laula pieni lintu

Laula mulle
laula pieni lintu
kepeä iltalaulu
Sillä kipeä sydän
sanoja vailla
Ei laillasi löydä
säveltä ainuttakaan

Kerro mulle
kerro pieni lintu
tarina korkealta
Sillä matala mieli
pilviä päällä         
Ei täällä voi nähdä
valosta vilaustakaan

Laula mulle
laula pieni lintu
huoleton iltalaulu
Jonka jokainen sävel
Luojaansa luottaa 
Ei suotta se huokaa
murhetta ainuttakaan

Kovin paljon huolta

Niin kovin paljon huolta
mahtuu pienen ihmisen elämään
Kuin kantaisi harteillaan valtavaa vuorta
ihan vain varmuudeksi itselleen

Ei huoli sääli vanhaa tai nuorta
saa kaikkea tulevaa epäilemään
Niin vaikea on ymmärtää elämän juonta
joka toisinaan ihmistä säikyttelee

Nyt jättimäistä vuorta, turhaa huolta,
en tahdo enää itselläni pitää!

Mitä ikinä huomenna tuleekaan tuolta,
en suostu valmiiksi hätäilemään
Sillä jos en huomaa valoisaa puolta,
myös elämän seikkailut pois pakenee!

Kesken

https://www.facebook.com/photo.php?v=10150345104886553&l=984193121729228255

Vieläkö vanhana samalta tuntuu
pikkuinen tyttönen sisällä asuu
ja samoilla silmillä maailmaa katsoo
ihmettelee kun se aina vain muuttuu 

Yhäkö silmistä pilkettä löytyy
hymyssä eletty elämä näkyy
ja iltaisin parempaan huomiseen uskoo
vaikkakin välillä kaikkeen väsyy

Vieläkö silloin on valmis myöntämään
että on niin kesken

Keskeneräinen
ja silti kaunis
keskeneräinen 
ja riittävä
ei valmis vieläkään
ei lähelläkään
silti keskeneräinen
ja kaunis

Vieläkö silloinkin kaikkensa antaa
maailman murheita päällänsä kantaa
ja toistenkin teoista itseään syyttää
suruja sisälleen keräilee liikaa

Yhäkö peilissä virheitä näkyy
huokaisten kuvaansa katsella täytyy
vai anteeksi itselle antaa jo pystyy
hyväksyen oma arvokin löytyy

Vieläkö silloin on valmis myöntämään
että on niin kesken