Kaksi puolta

Elämässä on aina läsnä
sen kaksi eri puolta

uuden into ja eilisen ikävä
kasvamisen riemu ja jomotus
hilpeä seura ja yksinäisyys
voiman tuntu ja heikkous
luja luottamus ja epätoivo

ja rakkaus niin lähellä vihaa
että melkein paiskaavat kättään
tietämättä että ovat vain
saman ihon kaksi eri puolta
- näkyvä ja se mikä on salassa
kätkössä omilta ja muiden silmiltä

ja niin nuo kaksi
samanaikaisesti
voivat ollakin ihan yhtä totta

Riittääkö edes elämä

Riittääkö edes elämä siihen
että opin hellittämään

että annan itseni olla
lakkaan vahtimasta
tehtyjä ja tekemättömiä
ja kelpaan minullekin näin

riittääkö se siihenkään
että ymmärrän todella
häviävien hetkien arvon

etten purista niitä hengiltä
vaan osaan tarttua hellästi
ja päästän sitten valumaan
suloisina virtoina käsistäni pois

riittääkö tämä elämä
ylipäänsä mihinkään
vai vieläkö viimeisenäkin päivänä
yritän lepytellä ja selittää
miksen ole enempää ehtinyt

-
ei taida riittää 
mikään maailman aika
tulemaan valmiiksi asti

on vain jatkettava harjoitusta
toistettava samoja asioita
aamusta iltaan
uudelleen ja uudelleen
 
ja opittava vähän kerrallaan
rakastamaan paremmin
tätä keskenkasvuisten matkaa

Haikeus kuuluu jouluun

Haikeus kuuluu jouluun

se leijailee huoneeseen huomaamatta

kuusen tuoksussa se tulee

kynttilän valossa, lasten lauluissa

se jossain syvällä sydämessä asuu

ja aina uudestaan jouluna esiin astuu

antaa aavistaa palan ikuisuutta

lämpöä, rauhaa, rakkautta

haikeus kutsuu koditonta kotiin