Tietämätön

Olen alkanut ajatella
että ihmisen on sitä parempi
mitä vähemmän hän
turhasta tietää

sillä kun tietää liikaa
alkaa heti pohdiskella
ja kun oikein kovasti pohtii
törmää väistämättä ongelmiin

ja vaikkei ongelmia käsittäisikään
koittaa niitä omin ajatuksin ratkoa 
sillä niin houkuttavaa olisi ymmärtää
ja päästä vähän muitakin neuvomaan 

vaan hyvin pian saakin huomata
solmineensa itsensä lujasti kiinni
noihin samoihin vyyhteihin
mitä alunperin lähti selvittämään

silloin kun ei vielä mitään tiennyt
mutta tuli kysyneeksi
ja meni kuulemaan sellaista
mitä ei olisi muuten kuullut

kun oli vain
onnellisen tietämätön

Toistemme tiet

Kovin kevyesti me sanomme
tuntevamme toistemme tiet
me kerromme syyt
ja sen mitä niistä sitten seuraa
miksi juuri niin tai näin käy

ja luojankin liikkeet me aavistamme
me osoitamme missä hän kulkee
ja minne milloinkin vie
tiedämme tarkoin tahtonsa
jo kaukaa näemme aikeensa

mutta yhtä vähän
me hänen mieltään luemme
kuin muurahainen
tavatessaan jalan varjoa
vääjäämättömän sitä lähestyessä
tai kun se kohtalolta tietämättään
askeleen mitalla säästyy

sillä korkeuksissa kulkee totuuden tie
kaikkein suurimpienkin ajatusten yläpuolella
ja pieneksi me hänet teemme
jos sanomme täysin käsittävämme
jos muidenkin suunnan selvitämme

siksi on kai parempi katsoa
ettei itse kaadu
kuin luulla liikoja
ja mennä horjahdellen
ohjaamaan toista

Varsin kaunis ilta

- se, jolloin ymmärsin sanoa kiitos-


Iltahan oli ollut varsin kaunis
ja kun sitten iskit veitsen keskelle rintaani
en tohtinut ollenkaan pistää vastaan

sinä puhuit lipevin sanoin
kerroit kaikesta mistä olen jäänyt paitsi
kuinka parhaanikin on ollut roskaa
ja matkani kovin tavanomainen

sen sinä halusit sanoa
ja minä kuuntelin niin kuin aina
myötäillen jottei liikaa koskisi 

ja haava sen kun valui
se vuosi kateellisten ajatuksia
laski kaukaa katkeruuden mailta
muistutellen mitättömyydestäni
tarinoiden onnettomista lopuista

aikani minä katselin sitä sotkua
ja sitten ymmärsin sanoa kiitos

sillä tuskin olisin koskaan rohjennut
itse omaa rintaani puhkomaan
saati osunut noille hatarille padoille
joista valhe sai nyt vapaasti virtailla pois

Jos aikoo itsekseen tulla

Kuinka vaatiikaan voimaa
jos ihminen aikoo itsekseen tulla
jos tahtoo sellaiseksi mitä jo jossain on 

silloin pitää sanoa kymmenesti ei
vaikka kielellä kuinka lepäisi kyllä
ja vielä senkin jälkeen
että odota minä mietin tätä yhä
on suoristettava väkivalloin
mitättömyyteen taipuneet olkapäät
kerättävä kokoon vähäinenkin tyyneys
on nostettava levoton katse kohti

ja eräänä päivänä silmät alkavat kestää sen
että joku näkee suoraa niiden lävitse
eikä siellä takana olekaan mitään hävettävää