Sanot etten ole velkaa

Sanot etten ole sinulle mitään velkaa
etten edes yhtä ainutta kiitosta tai kumarrusta
etten voisi sillä lisätä työhösi mitään
enkä antaa siitä pisaraakaan pois

että koska teit jo kaiken valmiiksi
olen täysin vapaa ja syytön 
oikein hyvä juuri näin

mutta tokihan minä itseni tunnen
ja kyllä kai sinäkin sen tiedät
ettei tuo aivan noin yksinkertaista ole
ettei se sentään ihan niinkään mene

että taatusti on jotain mitä toivot
edes jotain pientä paranneltavaa
jotain mitä en ole vielä huomannut

ja kun minä tarpeeksi kauan intän
myönnyt sinäkin lopulta:
- olkoon sitten niin, sanot
yksi pyyntö minulla todellakin on

ja minä odotan korvat luimussa
mitä totuutesi tulee paljastamaan
ja kuinka sen sitten parhaakseni selitän
mutta sinä osoitatkin vain käsiesi ihoa

- voisitko jo viimeinkin
ottaa tämän lahjani vastaan?

Mitä sinä silloin mietit

Mitä sinä silloin mietit
sillä viimeisellä tielläsi
silloin kun et enää millään
olisi jaksanut jatkaa

kun sinä horjuvin jaloin
kompuroit kivisiä katuja
kumartuen kiusaajiesi
kasvojen eteen

mitä sinä mietit

häpesitkö heikkouttasi
sitä ettet saanut sankarina saapua
ettet edes omaa ristiäsi
jaksanut perille asti kantaa

vaan tulit niin maahan lyötynä
että lyyhistyit taakkasi alla
ja luotu joutui tukemaan luojaa  
ottamaan painon omille harteilleen

mitä sinä silloin mietit

epäilitkö ettet kestäisi enempää
ajattelitko antaa periksi
ja kirota syntymäsi päivän
tuhota kaiken yhdellä sanalla

--
vai mietitkö sinä sittenkin
koko sen matkan ajan

vain minua

Ihmettelen

Näinä erikoisina aikoina
minä ihmettelen yhä enemmän
ja yhä vähemmän tunnen olevani varma
olen tullut huonoksi sanomaan muille
tai tietämään kaiken paremmin
sillä itsekin kokeilen käsiesi ihoa
aina uudelleen ja uudelleen

näyttäisitkö vielä
että tästäkö se meni
kertoisitko ne viimeiset sanat
edes tämän yhden kerran
enkö todellakaan voi tehdä mitään
ihanko varmasti minä riitän näin
vaikken olisi yhtään tämän enempää

niin minä ihmettelen
mutta kai ihmettä sopiikin ihmetellä