Mitä sydän on täynnä

Siitäkö se johtuu
että sanoissa on tavuja 
että niissä kohdin
olisi vielä pieni mahdollisuus seisahtaa
jättää ehkä osa kokonaan lausumatta
tai vaihtaa vaikka lennosta toiseen

sammakon villistä jalasta saisi otteen
voisi tehdä erikoisista sanoista tavallisia
tai mahtailevista mukiinmeneviä
eikä malja vain hallitsematta kuohuisi yli

siitäkö se johtuukin?

- vai onko kuitenkin niin
että kaikkien sanojen juuret
ovat suutakin syvemmällä
ettei niitä enää mitenkään
huulten porteilla pidätellä

että jo sydämessä
nuo viattomat kirjaimet päätyvät
nälkäisten tavujen saaliiksi
ja äänen nopeudella
ne lihovat lauseiksi
joiden painavaa vyöryä
ylös kurkusta eivät pysäytä 
edes hyvin teroitetut hampaat

sillä mitä sydän on täynnä
sitä kieltä suu puhuu

Vain kaksi silmää

Vain kaksi silmää olen saanut
joilla katsella maailmaa

vain kaksi!

ja niillä pitäisi nähdä
lähelle ja kauas
eteen ja taakse
erottaa rumasta kaunis
ja pahasta hyvä
valita sadoista teistä oikea
 
löytää hiilestä timantin siivu
ja silmuista humisevan metsän alku

vain kaksi silmää olen saanut
nähdäkseni sydämelläni enemmän

Oikeassa!

Oikeassahan me olemme kaikki
niin kovin oikeassa
tällä oman totuutemme tiellä

tällä jolla kaikki on selvää
musta on mustaa valkea valkeaa
ja harmaita sävyjä
voidaan sekoittaa aina vain lisää

väärässä emme ole kukaan
mutta väärinymmärrettyjä kyllä
kaltoinkohdeltuja ja sorrettuja
hipaisulla mustelmille ruhjottuja
täysin syyttöminä syytettyjä

mutta onneksi niin oikeassa!
olemme kulkeneet tulemme läpi
ja tulleet tuntemaan totuuden
koko totuuden
koko oman totuutemme

-
mutta löytyykö enää ketään
löytyykö edes yhtä sellaista
joka tietää ettei tiedä
joka vielä etsii ja pyytää neuvoa
eikä lakkaa tekemästä hyvää

ei taida olla ketään ei yhtäkään
sillä kelvottomia ovat kaikki

mutta oikeassa!
niin kovin oikeassa mielestään jokainen 

Hengittelemään

Olen alkanut luopua
liian suurista sanoista
lopettanut turhan arvailun
ja lakannut tietämästä liikaa

sillä olen väsynyt omaan viisasteluuni
ja palavaan haluuni ymmärtää

paljon olen täyttänyt hiljaisuutta metelillä
ja olen yrittänyt puhua sinutkin pyörryksiin
jotta muuttaisit mielesi minun mielikseni

mutta vain yhden olen huomannut-
sinä et ajattele ollenkaan niin kuin minä
sinun tiesi liikkuvat ulottumattomissa
korkeuksissa ja syvyyksissä
joita en parhaillakaan sanoilla ohjaile

ja niin olen päätynyt hengittelemään
ottamaan ilmaisen lahjan kyselemättä vastaan
ja tarjoamaan sen käytettynä takaisin

se on kyllä aika vähän
mutta samalla kaikki mitä käsitän

Siksi.

Alan jo vähitellen uskoa
että on vain hyvä
etten useinkaan tiedä miksi
on hyvä etten aina ymmärrä
ja sekin on hyvä että harvoin osaan

sillä jos tietäisin
en ollenkaan ihmettelisi
jos ymmärtäisin enemmän
en ikävöisi viisauttasi
ja jos kaiken osaisin
en olisi koskaan avuton
niin kuin nyt edessäsi

alan siis suostua siihen etten tiedä
ja taidan jo vähän pitääkin siitä
riittää että joku tietää
että sinä tiedät!

ja kun seuraavan kerran taas kysyn miksi
vastaa vaikka että: siksi.
niinhän minäkin sanon lapselle
jonka ei vielä tarvitsekaan tietää