Ääriä täynnä

Minun ennen niin
tasainen elämäni
on enää ääriä täynnä

se on pelkkää laaksoa
tai jyrkintä huippua
häikäisevää loistetta
tai mylvivää merta
räikeitä värejä
tai aivan pikimustaa

se on juuri sitä
mitä olen aikoinani tilannut
mitä olen oikein
pyytämällä pyytänyt
että nyt muutos tähän!

ja niin en lakkaa
kivuilleni hymyilemästä
en sille että poskeni jo sattuvat
rypistyessään vuoroin naurusta
vuoroin itkusta

sillä harmaus ei totta vie
ole enää täällä!

Vain vähän aikaa sinä olet minun

Vain vähän aikaa sinä olet minun
vain nämä katoavat päivät
nämä muutamat sateiset syksyt
ja valoisat keväät
me kuljemme käsikkäin
ja sinä ja minä olemme me

ja minä ohjaan sinua aamusta iltaan
esittelen elämän ihmeitä
minä osoitan kaikkea oppimaani
sanon mitä saa ja mitä ei kannata
mikä satuttaa ja mikä korjaa
ja minä kehun ja kannustan sinua
löytämään oman tapasi olla

ja sitten minä päästän kokonaan irti
annan sileän kätesi livahtaa kädestäni
ja omani jäädä yksin
minä sallin sinun jalkasi juosta
ja kuljettaa maailman laidoille
ja ehkä vähän niiden reunojenkin yli

ja vaikka en ollenkaan tiedä
kuinka sinun siellä käy
minä huiskutan hymyillen
ja ääni sortuen kuiskaan että
- seikkaile tyttö seikkaile!
ja tule takaisin silloin kun haluat
tule vain silloin kun haluat

sillä enää vähän aikaa sinä olet minun
mutta ihan jo pian

olet kokonaan sinun

Tällä paikalla

Vain yhtä minä sinulta pyydän -
että voisin tyytyä olemaan tässä

tällä kohtaa tällä tiellä
jonka olet jalkojeni alle laittanut
olet minun varalleni valinnut

että jaksaisin odottaa
näissä ahtaissakin oloissa
liian isojen ajatusteni kanssa
vaikka ne tuntuvat vain unissani
mahtuvan tarpeeksi liikkumaan

ja että lakkaisin hoputtamasta sinua
ohjaamaan minua paremmin
että luottaisin tämänkin
pysähtyneen hetken liikkuvan
huomaamattani jonnekin

sillä kuinka voisinkaan väittää
sinun tiesi olevan minulle
elämääkin enemmän
jos yhden päivän matka
ei minulle kuitenkaan kelpaa

enkä millään malta pysytellä
tänään tällä paikalla
jonka olet minua varten 
jo aikoja sitten valmistanut

Miksi en menisi jo

Jos sinä kerran
olet jo ollut siellä

jos olet tutkinut maaston
käynyt sen kokonaan läpi
nähnyt hyväksi kulkea
ja sopivaksi minun mennä

jos olet varannut riittävät eväät
ja pakannut kevyen repun
luvannut selvän reitin
ja heikkouden hetkelle levon

ja jos sinä sieltä minua kutsut
huidot tutulla kädelläsi
ja sanot että tule vaan
tule reippain askelin

niin miksi minä enää
mitään pelkäisin
miksi jäisin tähän
tai yhtään epäilisin

miksi en menisi jo!

Iloluontoiset jalat

Minulla on iloluontoiset jalat
lapsen lailla innokkaat
roiskivat rapaa lahkeisiin
ja kiviä kenkien kauluksiin

ne rakastavat tietä!
jokaista poljettua polkua
ja kompasteltua kujaa
tallaavat hymyillen
hankalaa maata

mutta mieleni --
se laahaa pahasti perässä

varoo kuraisia reittejä
ja likaisia lätäköitä
laskelmoi askelmia
ja astuu varman päälle
ei tahraa puhtoista pintaa

vähän arasti ja ihaillen
se silti toisinaan
katsoo alas noihin
iloluontoisiin jalkoihin

- sillä vielä kerran!
(niin se uskoo)
ne kaksi ovat yhtä ja samaa

Luottamus on sanoista suloisin

Luottamus on sanoista suloisin
se on pehmeä kuin untuvaisin tyyny
keveä kuin tyhjennetty rinkka
se on lempeä kuin vastarääkäisseen äiti
joka varoen suutelee pienokaisen poskea

se taipuilee kauniisti kaikkiin lauseisiin
tuo helpon ratkaisun jokaiseen solmuun
- minä luotan sinä luotat hän luottaa me luotamme 
kaikki järjestyy sillä mehän luotamme
ja sitten me hymyilemme herttaisesti päälle

mutta totta puhuen 
luottamus on pitkä ja pimeä päivä
se on sokeana kulkevien mutkikas polku
se on kompastelijoiden kivulias reitti
yksinäisten hiljainen tie 
jonka jokaisella askelmalla täytyy päättää uudelleen

oikea-luotan
vasen-luotan
oikea-luotan
vasen-luotan

se on matka niitä varten jotka tahtovat näkemättä mennä
löytääkseen vielä kerran näkymättömän
 
sellaista on luottamus
- mutta sanoista se on kyllä suloisin

Hyvää huolta

Olet nähnyt minua varten niin paljon vaivaa
herättänyt linnut laulamaan aamun viileyteen
olet pisaroinut ilman helpoksi hengittää
levittänyt tielleni uuden keltaisen maton

olet puhaltanut poskilleni lempeää tuulta
tuonut tuliaisiksi metsien tuoksut
värittänyt tuhansia laskevia aurinkoja
minun yksinäisten silmieni eteen

olet piirtänyt jälkesi sinne
minne ikinä keksinkään katseeni kääntää
ja jokainen maailman löytämätönkin nurkka
kuiskii lakkaamatta sinun sydämesi sanoja

rakastan rakastan rakastan

- mutta niin minä vain kuljen ohi
ja katse maata viistellen kyselen
pidätkö sinä varmasti hyvää huolta minusta?

Minun arpani

(ps 16)

Minun arpani on sinun käsissäsi
noiden mutkikkaiden viivojen vierillä
kääntyilee kohtaloni

onneni
vaivani
päivieni mitta
ja perintöosanikin

ja kun sinä viimein lyöt kämmenesi yhteen
kun alat puhallella toivoasi minuun
ja kun ravistelet niin että heikottaa

silloin minä keinutellen lepään
ihan huoletta hengittelen
sillä en paremmasta tiedä

kuin että arpani on sinun käsissäsi 

Annoin menneen mennä

Välillä ikävöin niin paljon
sitä mitä meillä oli joskus ennen
etten millään jalalla astuisi tänne
tähän tuntemattomaan huomiseen

mieleni viipyilisi menneessä
se jäisi pyyhkimään pölyjä
noilta seisahtuneilta kahvipöydiltä
kuuntelisi ontuvaa puhetta
ojennellen tueksi kauniimpia sanoja
tarjoilisi parempia oivalluksia matkasta

siellä se olisi kuin kotonaan
saisi hetken puristaa eilisen onnea
kunnes ihan liian pian lukisi
tarinan ummehtuneen lopun

Pitkän illan minä taas ikävöin
sitä mitä meillä oli joskus ennen
ja hengitin aivan varoen
ettei aavistus rinnassa kävisi kivuksi

sitten siirsin jalkaa
yhden askeleen verran vain
mutta kuitenkin niin että
annoin menneen mennä

Kuinka vihreää voikaan rakastaa

Kuinka vihreää voikaan rakastaa
tuota vastamaalattua maisemaa
niin nuorta ja viatonta vielä 
naarmuton pintakin aivan virheitä vailla

ja nuo itseriittoisen villit varret
jotka esittelevät siinä sulojaan kuin
kätensä suudelmalle ojentanut neito
sallivat tuulen viedä illan viimeiseen valssiin

eivät taida tietää päivän poltteesta mitään
eivät sateesta joka pakottaa lakoamaan alleen
eivät siitä pimeydestä kun valo äkkiä lakkaa
ja kylmyys vie lopulta niiltäkin hengen

mutta leveilkööt nyt siinä sadoilla sävyillään
ilakoitkoon ilonsa kunhan suovat ihmetykseni
ja sallivat hieman silmäillä ihanuuttaan sillä
tuskin nuo huomisesta huolisivat vaikka tietäisivät

Luottamus lepäsi

Luottamus lepäsi minussa
uinui jossain syvällä pohjallani
oli laittanut sinne pienen pesänsä
niin kuin talvea paennut eläin

loikoili aloillaan eikä eleillään
ilmaissut hätää tai hämmennystä
kallisti vain päätään ja sanoi:
täällä on hyvä, näin on hyvä

ja minkä minä sitten sille
eihän tuo juuri järkeen käynyt
muttei oikein kovin vaivannutkaan 
ja niin minä annoin sen olla

levätköön sitten mokoma
luottamus

Ulkona satoi taas vettä

Ulkona satoi taas vettä
ei ollut taivas oppinut vieläkään
salaamaan surujaan  
pudotteli likaisiin lätäköihin
ilmoihin haihtuneita haaveita
tappioille kumottuja maljoja
ja erkaantuneiden ikävää

ja ne kaiken nähneet
helmeilivät nyt meidän tiellä
eivät hävenneet mitään
eivätkä sen enempää selitelleet
heijastivat vain kilvan valoa

ja niin siinä mietin
että ehkä minunkin itkuni
ovat vielä tovin kiertolaisena
mutta jossain maailman ajassa
nekin saavat luvan sataa 
ja tulla osaksi kauneutta

sillä eihän yksikään pisara
ole milloinkaan joutunut täältä hukkaan

Luottamuskuu

Ei, tämä ei ole huhtikuu
vaan ihan oikea luottamuskuu
täällä mahdoton vihdoin tapahtuu

näet näkymätön esiin astuu
piilotettu maasta tunkeutuu
se jo kylmässä valmistautuu
ovensa liepeille asettautuu

katsos lämpöön juurikin havahtuu
levätyin voimin pääsee alkuun
pimeästä varsi ylös kaivautuu
ja valosta vallan riemastuu

usko pois!
ei tämä ole huhtikuu
vaan ihan oikea luottamuskuu
sillä pian mahdoton tapahtuu

Olet minulle kuin ilmaa

Sinä olet minulle kuin ilmaa
mutta ei niin ettet olisi mitään
vaan siten että olet minulle ihan kaikki

ja kaikkialla

jokaisessa hengenvedossa sinä olet
liikuskelet ääneti ajatusteni alla
luet rivejä joita en edes ymmärrä kirjoittaa





jokaisessa hylätyssä kohdassa sinä olet
yksinäisiin nurkkiini olet asettautunut
vain ollaksesi valmis minua varten

jokaisessa hämärtyneessä päivässä olet
jokaisessa lyhyeksi jääneessä yössä
sinä katselet kanssani samoja unia

Ja kun luulen hypänneeni tyhjän päälle
kun näen edessäni vain pelkkää ilmaa
silloin olen juuri astunut sinun maillesi
sinne missä käsivartesi ulottuu kaikkialle

Elämän menoa

Jospa sallisinkin elämäni vain olla
seurailisin sivusta sen kompurointia
ei niin että hällä väliä
mutta sopivasti hellittäen
ohjaavat käteni lepäisivät sylissä
otsani saisi siletä jälleen
ja elämä menisi omia menojaan
enkä minä sille edes sormeani nostaisi

kävisiköhän lopulta niinkään hullusti
kulkisikohan tuo sittenkään hukkaan
vai löytäisikö ehkä
vieläkin paremman reitin kotiin

Kantaako vesi yhä

En meinaa saada otetta
en huvista en hyödystä
en siitä jostain niiden välillä
en pitkiksi venyvistä päivistä
en loppuun levätyistä öistä
en tutusta en vieraan tunnusta

en melkein edes sinusta
vaikka olet tehnyt kotisi ihoni alle
sinne missä virtailee levoton veri

minä yritän saada otetta
vaikka olen juuri päästämässä irti
koitan samoilla sormilla
ommella yhteen ja repäistä rikki
tyhjä edessäni kiehtoo ja kammottaa

mutta enää en pysty tyyntymään näin
jalkani on jo noussut askelta varten
näkemättä loppua se aikoo ylittää laidan
sillä sen täytyy saada itse tietää
kantaako vesi yhä

Laula pieni lintu

Laula mulle
laula pieni lintu
kepeä iltalaulu
Sillä kipeä sydän
sanoja vailla
Ei laillasi löydä
säveltä ainuttakaan

Kerro mulle
kerro pieni lintu
tarina korkealta
Sillä matala mieli
pilviä päällä         
Ei täällä voi nähdä
valosta vilaustakaan

Laula mulle
laula pieni lintu
huoleton iltalaulu
Jonka jokainen sävel
Luojaansa luottaa 
Ei suotta se huokaa
murhetta ainuttakaan

Lentämisestä

(Kirjoitettu turbulenssin aikana)

Lentäminen pelottaa vähemmän
kun sitä ajattelee tanssina

heittäytyy tuulen syliin
ja antaa sen viedä
kiihkeän partnerin lailla
antaa luvan taivutella hurjastikin
väliin tyynesti ja taas villisti

turha sitä tanssia on koittaa
tasoittavin ajatuksin hallita
pitää kiristävin lihaksin
ohjia omissa käsissään

ei se tietenkään tottele
kuten ei lentävä konekaan
eikä elämäkään juuri