Hyvä on näin

Toisinaan tunnen vahvasti
etten kuulu minnekään
etten muiden enkä edes oman
elämäni listoilta löydä nimeäni

että jokainen tuttu
on lopulta vieras
ja jokaisessa talossa
olen muukalainen

ja että minun kohtaloni
on seilata yksin
oman elämäni valtamerillä
astuakseni yksin 
tutkimattomille mantereille

niinä hetkinä
en voi muuta kuin 
tarrautua sinuun
niin että sinun jalastasi
tulee minun mastoni
ja sinun vaatteistasi purjeeni

ja vähän matkaa taas muistan
kuinka hyvä meidän kahden 
on olla näin

Elämäni on kaunis

Osatapa elää vielä joskus siten
että tämä annettu aitiopaikka kelpaisi
ettei ollenkaan katselisi muiden maille
nähdäkseen niiden nähtävyyksiä
tai ahnehtiakseen toisten laveita teitä

ettei tarvitsisi lytätä viereisen iloa
ollakseen hiukan onnekkaampi
että voisi olla niin täynnä sisältään
että hyvä jo läikkyisi yli
valuisi virtana muillekin

nälkä olisi tyydytetty
olisi elämältä kyllänsä saanut
eikä jatkuvasti peittelisi pienuuttaan
kiipeämällä korkeammalle
tai vähentämällä muilta

että huomaisi viulujen virittelevän jo
noissa oman elämänsä ensi-illoissa
niissä joissa ei kukaan muukaan ole
jos jättäytyy aina itsensä ulkopuolelle
 
ja sitten lopultakin uskoisi silmiensä kertoman
- minun elämäni on kaunis

Häviän

Häviän vieläkin liian usein itseltäni
Äkkiä huomaankin huhuilevani jostain sivulta
Oma ääneni toteaa minun lähteneen pois

En ole edelleenkään löytänyt pysyvää kotia kuoreni alta
Enkä ole onnistunut lukitsemaan itseäni sisään
Yhä välillä vaivaannun omassa seurassani

Niin ahdasta,
Niin tylsää, tyhjää puhetta
Outoa hiljaisuutta

Silloin karannut sieluni lähtee vaeltamaan vapauteen
Ja hyvähän sen on sieltä huudella ivaten perääni:
- Mitäs nyt teet? Sinä et ole läsnä!

Mutta vielä joskus, sen lupaan!
Joskus sisälläni on niin kotoisaa
Ettei mikään voi enää houkutella minulta pakoon