Hyvä taakka

Jos minä aina vain enemmän
keskittyisin siihen
mitä sinä oikeasti
minulta pyydät

jos ensin kuuntelisin
ja sitten tekisin niin

jos en kaiken aikaa
koittaisi korjata 
koko maailman ongelmia

en kantaisi
joka ainutta kortta kekoon
en vierittäisi kaikkia kiviä sivuun
enkä jokaista vuorta nostaisi harteilleni

niin ehkä minä silloin
oman osani
jaksaisinkin kantaa

juuri sen jonka sanoit olevan
sopivan kevyt 
ja hyvä taakka

Olkoon sitten niin

Jos tämä paino minun rinnassani
on sinun työtäsi minussa
jos se on sitä että asettelet osia
että viet vanhaa ja tuot uutta
rakennat heikosta kestävää

niin olkoon sitten niin

sitten en enää pyydä
että ottaisit tämän tunteen pois
että kätesi lakkaisi painamasta
ja sormesi siirtyisi muualle
 
sillä mitä muuta
minä enemmän toivon
kuin että sydämeni olisi ehjä
ja että se kokonaisena rakastaisi sinua

Vain tämän päivän

Sinä annoit minulle tämän päivän
vain tämän yhden ainoan päivän

et antanut enää eilistä
etkä luvannut vielä huomista
mutta tämän sinä annoit
tämän teit valmiiksi minua varten

ja sinä lupasit
että kaiken sen mitä en jaksa
kaiken mitä en ymmärrä
kaiken mikä painaa liikaa
voin heittää sinun harteillesi
sinun kannettavaksesi
ja saada tilalle rauhan
sinun oman rauhasi

-
mutta tässä minä yhä mietin eilistä
sitä mitä tekisin nyt toisin
ja huomista jota jatkuvasti epäilen

vaikkei kumpaakaan niistä edes oikeasti ole!

suurta satua ovat kaikki kuvitelmani
eksyneiden ajatusteni harhailua
ja aavistuksia jotka eivät totuutta etsi

sillä oikeasti-
on vain tämä päivä
ja sinä tässä minun vierelläni

Et taida juuri hyötyä minusta

Et taida juuri hyötyä minusta
tuskin mitään olen saanut aikaan
kuluttanut kyllä olen ihan surutta
tuhlannut näitä ilmaiseksi saatuja vuosia

ja tyytymätönkin olen ollut
kiittämättä pyytänyt aina lisää
ja mieluummin olisin ottanut heti
sillä lyhytnäköinen olen luonnoltani
ja aivan liiaksi itseni lumoissa

mutta jos en silti kovasti haitaksi olisi
etten kyllästymiseen asti vaivaisi 
taakaksi en missään nimessä tahdo tulla
ja tajuan heti poistua tärkeimpien tieltä

että ehkä minä nyt sitten tästä menen

- iloksi?
kenestä sinä mahdatkaan puhua

Orja

En ole vieläkään valmis luvattuun maahan
kieleni ei ole tottunut makeaan maitoon
eikä käteni oppineet taistelemaan
sillä orja olen ollut kapaloistani saakka
sidottuna ilman kahleitakin

ja sinä väität
kuljettavasi minua vapauteen
vaikka viet aina takaisin vuorille
johdatat samoille hankalille teille
missä olen jo heittänyt vuosia hukkaan
potkinut pöllyävää maata
ja vihannut ankaraa taivasta

pilvesi on vienyt valon ja tulesi polttaa
etkä päästä minua siltikään pois
rutistava otteesi tekee heikoksi
ja vaikka minä kuinka rimpuilen
sinä vain rakastat lujemmin vastaan

sillä vaivatta ei vangittu tee matkaa
ja orjan on kuoltava syntyäkseen toiseksi
voidakseen hengittää puhdasta ilmaa
ja valloittaakseen itselleen omansa
sen aikoja sitten luvatun kotinsa 
siellä vapaiden ihmisten maassa

Ilokin on ihan yhtä totta

Kyllä tämä ilokin on ihan yhtä totta
ihan yhtä vahvaa ja kestävää
yhtä lailla olemassa kuin alakulo
ja upottavat askeleet

ei ole sen halvempaa tai turhaa
astella jalat ilmassa pölyä puhallellen
kuin kyntää sukupolviensa ankaraa maata
painaa olkansa taakkojen alle
ja mennä levolle uutta kuormaa odottaen

vaan kevytkenkäisiksi
on meillä sellaisia kutsuttu
jotka tuulia tavoittelevat
jotka uskaltavat iltaisin unohtaa
ja aamulla kulkea vain päivän matkan

siksi luulin minäkin varhain
että harhoista parhain on ilo
että todempaa oli kaikki se muu
ja tottahan silloin valhetta uskoin

Suru on valunut varpaisiin asti

Suru on valunut varpaisiin asti
se liian syvällä sisällä on
jalkani liikkuvat kankeasti
olen surusta tunnoton

Suru virtailee ihoni alla
vallaten hahmoni ääret
liikkuu suonissa kaikkialla
täyttäen sormet ja sääret

Hengitän surusta tehtyä happea
puhaltaa koitan pois tätä murhetta
Eikä se liikahdakaan, vaatii vain lisää tilaa

Lisää tilaa ja aikaa!

Sillä kaksin täytyy surunsa kanssa
sovussa asua samassa huoneessa
Aikansa virrata antaa, luvalla valloittaa

--
Vielä jaloissa tuntuu painava taakka
ja matka on täysin arvaamaton 
Jos jaksan kulkea iltaan saakka,
ehkä huomenna helpompi on