Vain vähän aikaa sinä olet minun

Vain vähän aikaa sinä olet minun
vain nämä katoavat päivät
nämä muutamat sateiset syksyt
ja valoisat keväät
me kuljemme käsikkäin
ja sinä ja minä olemme me

ja minä ohjaan sinua aamusta iltaan
esittelen elämän ihmeitä
minä osoitan kaikkea oppimaani
sanon mitä saa ja mitä ei kannata
mikä satuttaa ja mikä korjaa
ja minä kehun ja kannustan sinua
löytämään oman tapasi olla

ja sitten minä päästän kokonaan irti
annan sileän kätesi livahtaa kädestäni
ja omani jäädä yksin
minä sallin sinun jalkasi juosta
ja kuljettaa maailman laidoille
ja ehkä vähän niiden reunojenkin yli

ja vaikka en ollenkaan tiedä
kuinka sinun siellä käy
minä huiskutan hymyillen
ja ääni sortuen kuiskaan että
- seikkaile tyttö seikkaile!
ja tule takaisin silloin kun haluat
tule vain silloin kun haluat

sillä enää vähän aikaa sinä olet minun
mutta ihan jo pian

olet kokonaan sinun

Siksi.

Alan jo vähitellen uskoa
että on vain hyvä
etten useinkaan tiedä miksi
on hyvä etten aina ymmärrä
ja sekin on hyvä että harvoin osaan

sillä jos tietäisin
en ollenkaan ihmettelisi
jos ymmärtäisin enemmän
en ikävöisi viisauttasi
ja jos kaiken osaisin
en olisi koskaan avuton
niin kuin nyt edessäsi

alan siis suostua siihen etten tiedä
ja taidan jo vähän pitääkin siitä
riittää että joku tietää
että sinä tiedät!

ja kun seuraavan kerran taas kysyn miksi
vastaa vaikka että: siksi.
niinhän minäkin sanon lapselle
jonka ei vielä tarvitsekaan tietää

Jos toivoa voisin

Silitän päätäsi pientä       
untasi katselen
niin salaa aika rientää
sinut paremmin peittelen

Sinut lainaksi hetkeksi sain,
kerran luovuttaa pitäisi kai
Päästää irti hyisiin tuuliin
kulkemaan omin askelin

Riittävän rosoisen tien
Jos toivoa voisin
Sen sinulle toisin
Riittävän rosoisen tien
Hieman haavoja, hiukan kipua
Ja paljon rakkautta parantavaa

En silittää tietäsi tahdo
en luvata liikoja
Niin harvoin se on helppo,
en voi kaikelta suojella

Sinut lainaksi hetkeksi sain
Kerran luovuttaa pitäisi kai
Päästän matkaan kesken erän
Löytämään tien eheän