Välipäiviä

Taas näitä päiviä
näitä elämän välipäiviä
näitä jotka alkavat aamulla
ja päättyvät jo pian iltaan

jotka vanhenevat hetkessä
harmaantuvat liian varhain
ja unohtuvat kohta tärkeimpien tieltä

- täysien ja tärkeilevien tieltä
ne tahtovat väistyä pois
ellei sitten joku jaksa kuunnella

silloin ne puhuvat verkkaisesti
kysyvät hitaasti ja harkiten
lauseilla jotka eivät löydä loppua
vaan pakottavat keksimään sen itse

mistä syystä sinä...
mitä merkitystä tällä...
miksi tunnet näin...

niin ne vain pistävät ihmisen miettimään
eipä kai noilla juuri muuta väliä ole

elämän välipäivillä

Hengittelen

Sinun selkäsi taakse
minä silloin kätkeydyn
kun myrsky ei sisältäni lakkaa
kun en millään pysty tyyntymään

kun en osaa huonoa hyväksi vääntää
enkä sanoilla edes itseäni selittää

tai kun ajelehdin niin
etten oikein minnekään kuulu
jokainen ranta on vieras
ja jokainen suunta yhtä outo

tänne minä silloin piiloudun
sinun varjoosi kaiken valtias
tässä minä rauhaasi nojaan
ja ihan vain hengittelen

sinun kanssasi hengittelen

Hengittelemään

Olen alkanut luopua
liian suurista sanoista
lopettanut turhan arvailun
ja lakannut tietämästä liikaa

sillä olen väsynyt omaan viisasteluuni
ja palavaan haluuni ymmärtää

paljon olen täyttänyt hiljaisuutta metelillä
ja olen yrittänyt puhua sinutkin pyörryksiin
jotta muuttaisit mielesi minun mielikseni

mutta vain yhden olen huomannut-
sinä et ajattele ollenkaan niin kuin minä
sinun tiesi liikkuvat ulottumattomissa
korkeuksissa ja syvyyksissä
joita en parhaillakaan sanoilla ohjaile

ja niin olen päätynyt hengittelemään
ottamaan ilmaisen lahjan kyselemättä vastaan
ja tarjoamaan sen käytettynä takaisin

se on kyllä aika vähän
mutta samalla kaikki mitä käsitän

Lahjalista:

Ihan aluksi
- miksi?
- minkä ihmeen takia?
- mitä varten?
- mikä muu muka?
- miten ikinä enää?
- milloin?

ja vielä
- mitä nyt?
- entä sitten?
- eikö koskaan?

siinä kaikki-
ja yksikin näistä riittää
sillä kaikkea muuta minulla kyllä jo on

Taaksepäin

Taaksepäin
on paras katsoa silloin
kun eteenpäin ei tahdo nähdä

ei siksi että sinne kannattaisi jäädä
noihin muistohin makoilemaan
tai että vallan hukkaisi suuntaansa
ja alkaisikin peruuttaa

mutta ettei aivan unohtuisi
mistä kaikesta on menty
että tuolta on tultu jo tähän
vuoria on siirretty ja kierretty
ja monelle mutkalle on selvinnyt syy

ehkä sieltä jostain löytyisi myös toivo
 
se että nämäkin päivät
ovat vielä joskus osa eilistä
sitä mitä katsellaan ymmärtäen
kun tiedetään vihdoin miten ja miksi

Toivosta ihminen elää

Ei ihminen elä yksin leivästä
ei elä paljosta työstä ei levosta
ei kodin lämmöstä
ei edes toisen ihmisen ihosta

toivosta ihminen elää
siitä hän hengittää
että vielä näkyy valoa
että on jotain mitä kohti kulkea
ja huominen peittoaa sittenkin eilisen

sillä jos toivo sammuu
silmät eivät totu millään pimeään
korvat eivät kestä jatkuvaa hiljaisuutta
ja lujakin usko alkaa jo pian horjahdella   

siksi tarvitaan toivoa
ja suurinta rakkautta
puhumaan se jälleen eloon

Into the storm

Into the storm you sent me
right into the middle of it
where the wind is chilling
the water beats harshly
and the waves are making me sick

my muscles are sore and shaking
from this endless rowing
the coast has disappeared into the darkness
and my only friend left is this awful fear

but it was you who sent me here
it was you who said go! and I came
from the restful waters into this furious storm
I came because you led me here
for some good reason- I guess

I know you are not wasting my time
you are not throwing my dreams to the night
or swallowing life from within me
you are not teasing me aren't you?

what is it then!
why am I here!

-
is it just that
you wanted to meet me
on my poor little boat
and let me hear you
calmly speaking peace to my storm