Naurunryppyjä

Hyvänen aika! Naurunryppyjä!

sitähän ne ovatkin nuo
omapäiset viivat poskieni päissä
nuo jotka varkain piirsivät reittinsä silmieni alle
ja asettuivat sinne onnellisesti aloilleen

nehän ovat naurunryppyjä jotka kertovat tarinaa vuosien ilosta!

puhuvat siitä että olen ennenkin 
viihtynyt hilpeässä seurassa
että olen antanut riemuni vuotaa yli
ja se on tulvinut iholtani ihmisten ilmoille
kuin vaahteran makea mahla

sitähän nuo juovat viestivät
että olen nähnyt jo paljon
että tiedän kuinka yö taittuu aina aamuksi
että sateen jälkeen tulee varmasti aurinko
ja että rakkaudella on tuhansia uusia alkuja

miksi minä sellaisia koittaisin silotella tai peittää
miksi pitäisin rumana jotain niin kaunista
jotain joka hihkuu vastaantulijoille: 

- olenpas elänyt! olenpas iloinnut! olenpas ollut jo kauan!

Täytyy tyytyä

Elämää ei voi koskaan korjata
ihan täysin kuntoon
sitä ei voi höylätä ja hioa
naulata ja naputtaa valmiiksi

aina se on vähän rempallaan
pikkuisen vinossa niin kuin
pellon laidan lato
jostain kohtaa vuotaa katto
ja viima viluttaa lautojen lomista

ja ihminen koittaa vimmatusti
tilkitä sitä viimeistä rakoa
vain huomatakseen jotain muuta
mikä ei katsetta kestä

sillä ei elämä suostu täydelliseksi
paitsi ehkä tuulenvireen verran
tai yhden jalamitan matkan
tai laskevan auringon ajaksi

ja siihen täytyy ihmisen tyytyä
jos aikoo yhtään tyytyväinen olla

Hyvä on näin

Toisinaan tunnen vahvasti
etten kuulu minnekään
etten muiden enkä edes oman
elämäni listoilta löydä nimeäni

että jokainen tuttu
on lopulta vieras
ja jokaisessa talossa
olen muukalainen

ja että minun kohtaloni
on seilata yksin
oman elämäni valtamerillä
astuakseni yksin 
tutkimattomille mantereille

niinä hetkinä
en voi muuta kuin 
tarrautua sinuun
niin että sinun jalastasi
tulee minun mastoni
ja sinun vaatteistasi purjeeni

ja vähän matkaa taas muistan
kuinka hyvä meidän kahden 
on olla näin

Aura

Et sinä valmiiksi raivattua peltoa
kenellekään antanut
mutta tarjosit käteen auran

oli se sitten laulu tai liike tai työ tai huvi
mutta jotain kättä pidempää
sinä jokaiselle annoit
jotain jolla luoda omaa uraa

sillä niin sinä sen tarkoitit
että kaikki saisivat jälkensä jättää
painaa kätensä multaan
ja muuttaa jotain toiseksi
tehdä vähästään riittävää

mutta ensin täytyy
ojentaa kädet ja ottaa vastaan
ja sitten liata nuo samat kädet
ja lopulta vielä uskaltaa
itse muovailtu jakaa

muuta ei tarvita!

vaan useimmilla meistä
tuohon auraan tarttumiseen
tuskin ihmisikä tahtoo riittää

Niin kovin tuttu

Moni varoo katsettasi
mutta minulle on tärkeintä
että sinä näet

että sinä tiedät mistä syystä ja mitä varten
että pystyt koska vaan sanomaan miksi
kun katselet salatuintani
yhtä tarkasti kuin pintaa

ja kun minä mietin niitä
itseni kahta eri puolta
sitä toista mikä minusta näkyy
ja sitä mitä koitan vimmatusti kätkeä
on tuo kaikki sinulle yhtä ja samaa
yhtä kallista ja rakasta

siksi en katsettasi pelkää
enkä suostu enää häpeilemään
vaikken omia odotuksiani täyttäisikään
sillä minä olen sinulle
ennen kaikkea

niin kovin tuttu

Ääriä täynnä

Minun ennen niin
tasainen elämäni
on enää ääriä täynnä

se on pelkkää laaksoa
tai jyrkintä huippua
häikäisevää loistetta
tai mylvivää merta
räikeitä värejä
tai aivan pikimustaa

se on juuri sitä
mitä olen aikoinani tilannut
mitä olen oikein
pyytämällä pyytänyt
että nyt muutos tähän!

ja niin en lakkaa
kivuilleni hymyilemästä
en sille että poskeni jo sattuvat
rypistyessään vuoroin naurusta
vuoroin itkusta

sillä harmaus ei totta vie
ole enää täällä!

Jos minä jostain alkaisin

Jos minä jostain alkaisin

minä alkaisin tästä:

Minä heittäisin kivisen rinkkani risukkoon

ja kuraiset saappaani sammalikkoon

ja paljain jaloin minä tanssisin

peltojen laidoilla kesäöisin

Minä olisin pieni tyttö

ja vahva nainen samassa vartalossa

ryppyinen iho sileässä sielussa

työ vain leikkinä käsieni uurteissa

Ja jokaista poimuani

minä silloin rakastaisin

jokaista laaksoa ja kukkulaa

ja tasamaatakin hyvänä pitäisin

Enkä minä piilottelisi mitään

en koittaisi kurvejani kuorrutella

en takamustani peitellä

enkä enää koskaan hukkaisi

itseäni toisten sekaan

Jos minä jostain alkaisin

minä alkaisin tästä:

Minä olisin häpeilemättä minä!