lauantai 18. elokuuta 2012

Suru on valunut varpaisiin asti

Suru on valunut varpaisiin asti
se liian syvällä sisällä on
jalkani liikkuvat kankeasti
olen surusta tunnoton

Suru virtailee ihoni alla
vallaten hahmoni ääret
liikkuu suonissa kaikkialla
täyttäen sormet ja sääret

Hengitän surusta tehtyä happea
puhaltaa koitan pois tätä murhetta
Eikä se liikahdakaan, vaatii vain lisää tilaa

Lisää tilaa ja aikaa!

Sillä kaksin täytyy surunsa kanssa
sovussa asua samassa huoneessa
Aikansa virrata antaa, luvalla valloittaa

--
Vielä jaloissa tuntuu painava taakka
ja matka on täysin arvaamaton 
Jos jaksan kulkea iltaan saakka,
ehkä huomenna helpompi on



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti