Nämä lyhenevät päivät
täyttyvät jälleen hyvästeistä:
kurjet, lehdet, valo, lämpö
- ja sinä.
Ja minä
luovun oikeudestani pitää kiinni,
vangita hellästi mutta väkisin,
pakottaa näkemään samoin.
Tuulelle nostan sormeni merkiksi.
Se saa nyt syleillä omaansa,
pitäköön hetken huolta itsellään.
Sillä vain se, joka on vapaasti mennyt
voi palata takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti